The End

Näin ollaan päästy loppuun asti. Tänään noin neljän tunnin päästä on aika astua laivaan ja palata Suomeen. Tuntuu, etten ole vielä tajunnut, että lähden täältä lopullisesti. Mutta alitajunnassa se näyttää olevan, sillä viime yön näin painajaista matkalle lähdöstä, lentokoneella lentämisestä ja lopulta kun olin päässyt matkakohteeseeni, niin halusin mahdollisimman pian sieltä pois.

Tiistaina käytiin Piritan kanssa Lagerströmeillä kylässä ja oli tosi mukavaa. Ne oli edelleen yhtä sydämellisiä kun ennenkin. Oltiin siellä pari tuntia. Ehdittiin rupatella ja syödä ihanaa ruokaa ja vielä jälkkäriäkin. Christina sanoi, että jos tullaan Tukholmaan, niin heille saa tulla sitten nukkumaan jos kaivataan yösijaa :) Nyt mulla on jo kolme yösijaa täällä: Lagerströmit, Maja ja Nattis. Niiden tyttö oli myös kotona ja tultiin sen kanssa hyvin juttuun. Se on meitä vuoden nuorempi. Saatiin tarjous myös yöpaikasta Lundissa, jossa se niiden tyttö (Sabina) asuu.

Eilen tapasin sitten Nattiksen alkuillasta ja me mentiin yhteen hienoon ravintolaan syömään. Oon halunnut käydä kyseisessä ravintolassa Gondolen koko vuoden ja viimeisenä iltana sain aikaiseksi :D Kyseessä on Slussenilla sijaitseva kallis ja hieno ravintola, joka on korkeuksissa. Sinne mennään hissillä ja sieltä on hienot näkymät. (http://www.gondolen.se/default.asp?n1=3) Ongelmana oli aluksi vain se, että Nattis pelkäsi kuollakseen, koska me oltiin niin korkeella. Jouduttiin vaihtamaan pöytääkin, ettei istuttu ikkunan vieressä. Ite en kärsi korkeanpaikankammosta lainkaan, mutta sen jälkeen kun olin koko yön paniikissa Vikinglinen hytissä kärsien ahtaanpaikankammosta, niin ymmärsin hyvin, että Nattis pelkäsi olla siellä korkeuksissa. Sitten kun saatiin vaihdettua pöytää niin meillä oli oikein mukavaa ja ilta vierähti nopeasti. Nyt kamppailen itseni kanssa siitä, että tulenko tänne viikonloppureissulle elokuun lopussa. Sain kutsun Nattiksen ja Hannan grillipippaloihin/Nattiksen synttäreille jo alkukesästä ja niin paljon haluaisin päästä paikalle. Sinne tulee monet töistä ja niitäkin olisi kiva vielä nähdä. Ongelma on vain siinä, ettei reissusta selviä alle 200e, mikä on paljon ottaen huomioon, että se on vain parin päivän reissu :(

Nyt istuskelen kotona, tavarat on pakattu ja paikat siivottu. Enää on jäljellä imurointi ja sitten kaikki on kunnossa. Tapaan Piritan vielä ennen laivaan menoa. Laiva lähtee 20.10 ja on Turussa huomenna 7.35.

Jep. Näin se sitten loppui. Ikionnellinen olen, että tänne tulin enkä päivääkään vaihtaisi pois, vaikka ikäviäkin aikoja oli. Mutta se mikä ei tapa, vahvistaa, eikö? Kiitoksia kaikille niin henkisestä kuin taloudellisestakin tuesta tämän vuoden aikana. Ilman niitä molempia ei vuosi olisi onnistunut ollenkaan samalla tavalla. Ja mukavaa, että jaksoitte lueskella meikäläisen elämästä täällä lahden toisella puolella. Pian nähdään!

THE END

Hyvästien aika

Kaikki loppuu aikanaan. Ihan uskomatonta, että vuosi sitten olin kotona pakkaamassa tavaroita ja edessä oli kokonainen vuosi täällä Ruotsissa. Yhtä uskomatonta ja käsittämätöntä on, että mä olen nyt lähtemässä täältä pois. Edellisellä kerralla sanoin, että tuntemukset ovat iloiset...nyt en enää tiedä. Nyt kun on hyvästellyt jo suurimman osan ihmisistä, niin iloisuus on kyllä kadonnut. Sanotaan näin, että samalla tavalla kun mitä nyt olen täällä asunut, niin en jäisi pidemmäksi aikaa. Mutta jos saisin asua omassa asunnossa, niin voisin muuttaa tänne ihan vakituisestikin. Ehkä tulevaisuudessa, jos siltä tuntuu, mutta nyt on palattava kotiin.

Viime viikko meni edelleen helteissä. Tosin kun elokuu alkoi, niin samalla tuli kylmät ilmat. En tosin valita, töissä oli ihanaa kun ei tarvinnut enää hikoilla kuin pieni possu (hikoileeko possut?) Helteiden aikaan yhtenä päivänä mitattiin keittiössä lämpötilaksi 33 astetta, eikä se tuntunut kaikkein kuumimmalta päivältä. Veikkaan siis, että keskimäärin siellä on ollut 33-35 astetta.

Keskiviikkona mulla oli viime viikon ainoa vapaapäivä. Menin päivällä Piritalle Djursholmiin ottamaan rannalle aurinkoa. Illalla lähdettiin sieltä sitten yhdessä keskustaanpäin. Tavattiin Maja ja Hanna ja mentiin Humlegårdeniin pickickille. Ajatuksena oli siis pitää pienet läksiäiset. Maja lähti viime lauantaina reilaamaan, joten en sitä enää ehdi nähdä. Oli tosi mukava ilta. Marja lähti keskiviikkona Suomeen käymään, joten en sitäkään ehdi enää nähdä ennen kun lähden itse pois. Per keksi sitten kysyä multa (kun Marja oli jo lähtenyt), että haluanko mä syödä hänen kanssaan päivällistä ja juoda viiniä viikonloppuna. Ei käynyt edes mielessä suostua kun en kestä yhtään olla sen seurassa. Sanoin sitten, että oon koko viikonlopun töissä ja illatkin aika varattu. Todellisuudessa mulla oli suunnitelmia vain lauantai-illalle. Sitten se tenttas multa, että ehdinkö mä la tai su. Sanoin, että en. Sitten se kysy, että sopiiko perjantai mun töiden jälkeen ennen kun mulla on sitten illalla menoa. Vastasin kieltävästi siihenkin. Lopulta sanoin sitten Piritalle, että meidän on Piritan kanssa keksittävä nyt sitten tekemistä koko viikonlopuksi, sillä mä en voi olla kotona. Perjantaina mentiin sitten Piritan kanssa leffaan kattomaan Mamma Mia. Mulla ei ollut suuria odotuksia leffasta, enkä siitä loppupeleissä tykännytkään. Siinä oli ainoastaan hyvää musiikki. Lauantaina Pirita tuli alkuillasta tänne meille ja myöhemmin lähdettiin sitten viihteelle. Oli hauska ilta :) Tosin seuraavana päivänä töihin herääminen ei ollut niin hauskaa. Sunnuntaina mentiin mun töiden jälkeen teatteriin. Kyseessä oli siis kesäteatteri ja "näytelmän" nimi oli Den improviserade schlagerfestivalen. Eli siis 'euroviisukarsintakilpailu', kaikki improvisaationa, niin musiikki kuin laulut ja sanatkin :) Oli hyvä 'näytelmä' kunnes alkoi satamaan ja koska lavaa ei ollu katettu (en käsitä miksi?!), niin näytelmä jouduttiin lopettamaan kesken.

Eilen, maanantaina, oli mun viimenen työpäivä Skansenilla. Päivän mittaan olin jossain vaiheessa varsin kyrsiintynyt ja olin onnellinen, että kyseessä oli viimeinen työpäivä. Päivän päätteeksi kuitenkin kun piti hyvästellä kaikki työkaverit, niin tuli taas suru puseroon. Paikan omistajankin hyvästelin halaten (koko kesän musta on tuntunut, ettei se pidä musta) ja sain kuulla, että olen tervetullut takaisin.

Per lähti eilen aamupäivästä myös Suomeen - luojan kiitos! Sanoin sille vaan moikka niin, että se seisoi tossa mun huoneen ovensuulla ja mä olin täällä omassa huoneessani kauimmaisessa nurkassa. Yritin siis tietoisesti välttää sen hiplailut taas. Ja se osasikin pysyä tossa ovensuulla, ei tullut sisälle huoneeseen. Kyllä me siinä nämä pakolliset fraasit käytiin läpi, että "kun tulet tukholmaan, niin ilmoittele, ehkä me nähdään vielä..." mutta jos minä saan päättää, niin ei kyllä nähdä.

Tänään lähetin suurimman osan tavaroistani rahdilla Suomeen. Jäljellä on enää minä ja jonkin verran vaatteita ja muuta tavaraa, jotka otan mukaani sitten torstaina laivaan. Tänään mennään illalla Piritan kanssa käymään Lagerströmeillä (meidän edellinen asunto) ja huomenna illalla tapaan Nattiksen. Sitten on tämä vuosi paketissa.

Palaan asiaan vielä varmaan ennen kuin lähden täältä, joten pysykää kanavalla :)

(Kuvassa työkaverit, jotka oli töissä eilen kun sanoin hyvästejä)