The End

Viimeisen kerran piti vielä kirjottaa ennen kotiin lähtöä. Nyt on lahjat ostettu, rakkula on edelleen varsin ilkeän näköinen ja taidan Suomeen päästyäni mennä suoraan lääkäriin. Pakkaukset on melkein tehty ja kämppääkin on saatu jo siivottua. Outoa lähteä kokonaan pois täältä kodista! *niisk* Oli kyllä hienoa, että päästiin tänne. Jos oltaisiin jouduttu jäämään Anetelle, olisi vaihtovuosi loppunut varsin lyhyeen!

Huomenna meillä on luento kl 13-16, jonka jälkeen käydään nopeahkosti kahvilla ja jättämässä hyvästit Rachellelle, Andrealle ja Petralle. Outoa ajatella, että todennäköisesti jenkkityttöjäkin näkee viimestä kertaa. Koulusta tullaan sitten kotiin ja laiva lähtee klo 20.10 Turkuun.

Ainiin, pitää kertoa ihanista, auttavaisista naapureistamme. Sillon kun muutettiin tähän, Christina sanoi moneen otteeseen, että mitä tahansa meille tulee, voi naapureilta pyytää apua. Ja niin ne sanoi sillon itsekin! No, pyydettiin niiltä apua noin 2kk sitten meidän antennin kanssa, kun se oli mennyt huonosti, eikä saatu sitä Piritan kanssa kuntoon, vaikka molemmat kiivettiin katolle ja yritettiin. Kukaan ei koskaan tullut! Törmättiin sitten jossain vaiheessa perheen äitiin ulkona ja se sanoi että sen mies tulee sinä iltana laittamaan antennin...ei tullut, eikä tullut edes viestiä, että "ei päästäkään tänään" tms. Nyt on kolme kertaa käynyt niin, että ollaan käyty pimpottamassa ovikelloa ja ne on kotona, mutta ei avaa ovea. Viimeksi eilen kävi näin. Oltiin menossa sanomaan, että lähdetään to kotiin ja Snuffista tarvitsisi ruokkia pari päivää (alunperin sekä Christina että ne itse sanoi, että ne voi oikein hyvin ruokkia kissaa jos ollaan jossain), nähtiin ikkunasta, että siellä ollaan kotona, mutta kukaan ei avaa. Että taas näitä ihania ruotsalaisia! Se on uskomatonta kuinka erilaisia voi ihmiset olla kun vertaa näitä naapureita ja Anettea Christinaan ja Mickeen (tän asunnon omistajat) sekä niihin, joiden luokse muutan ensi vuonna! Mikä tiettyjä ihmisiä vaivaa? Ja miten kukaan kehtaa olla KOLME kertaa avaamatta ovea, vaikka me selvästi nähdään, että ne on kotona?

Nyt on aika kiittää ja kumartaa! :) Näin päättyi ensimmäinen puolisko vaihtovuodesta, hieno kokemus oli!! (Palaan asiaan tammikuussa, sama osoite)
Hejdå!
-Katja-