Nousukauden aika

Hymyilyttää... :) Nyt on menossa tämän mun vaihtovuosivuoristoradan nousukausi. Kohta mennään taas varmaan päistikkään alas ja sitten taas ylös, alas ja näin jatketaan loppuun asti. (Viitaten siis siihen, että välillä kaikki menee täällä huonosti ja toisinaan vallan mainiosti.)

Aluksi pitää ääneen ihmetellä kuinka Suomi pääsi euroviisuissa finaaliin?! Miten voi olla mahdollista? Tosin suurin osa kappaleista oli huonoja ensimmäisessä semifinaalissa. Katsotaan miten Ruotsin Charlotte Perellin käy tänään. Olisi kyllä ennenkuulumatonta jos Suomi menisi jatkoon, mutta Ruotsi ei...sitä voisi täällä Ruotsissa, euroviisujen Mekassa, kutsua jo hätätilaksi ja katastrofiksi. Tosin en ole monen Ruotsalaisen kuullut sanovan, että pitäisi Ruotsin edustuskappaletta hyvänä. Muhun se kyllä uppoaa, kuten kaikki muukin ruotsalainen iskelmä :)

Palkka-asiaan. Viimeksi kauhistelin, kun olin saanut paljon vähemmän palkkaa, kun mitä mun laskelmien mukaan mun olisi pitänyt saada. Se johtui siitä, että palkassa oli mukana vain huhtikuun tunnit. Oletin, ja laskin sen mukaan, että kun palkka maksetaan vasta kuun 20pvä, niin palkkajakso ylettyy kuukauden puoleen väliin. Bruttona tienasin 3460 ja käteen jäi sitten tosiaan 2205kr. Pääasia, ettei sen kummempia muita summia palkasta vedetä pois.

Tähän alkaneeseen parempaan 'kauteen' täällä vaikuttaa myös se, että eilen oli huippukiva päivä :) Olin jo jokin aika sitten ilmottautunut mukaan, kun sain tietää, että Skansenin työporukka suuntaa Gröna Lundiin huvittelemaan. Eilen kuitenkin epäilin kovasti, että jaksanko ja viitsinkö rahatilanteen puolesta lähteä mukaan. Menin illalla Skansenille vaan itse asiassa selvittääkseni ton palkka-asian, mutta lopulta päätin lähteä muiden mukaan. Tarkoitus oli siis Gröna Lundissa (joka on aivan Skansenin vieressä) pelata porukalla samanlaisia pelejä, joita löytyy lintsiltä. Ajattelin, että menen mukaan seuran vuoksi, mutten pelaa mitään. Sitten kun sanoin muille, etten osallistu peleihin, niin yhtäkkiä paikan omistaja (siis sen ravintolan, jossa työskennellään) sanoi, että onhan mun nyt osallistuttava..että jos osallistun, niin firma maksaa huvittelun :) Sittenhän en tietenkään sanonut enää ei :D Huvitteluun kuului 5 eri peliä/kilpailua, kaksi laitelippua ja 50kr ruokakuponki. Pelaaminen toisiamme vastaan oli itse asiassa tosi hauskaa (etenkin kun sitä ei tarvinnut itse maksaa!). Meitä oli 9 ja mä tulin loppupisteissä kolmanneksi..en ole siis ihan luuseri ;) Jossain pelissä voitin jonkun ihme puhallettavan vasaran ja meinasin, etten ala sellaista roinaa täältä Suomeen syksyllä kantamaan, mutta yksi Maja sitten kovasti halusi sellasen, niin annoin sen sille. Aluksi mulla oli vähän vaivautunut olo siinä porukassa ja olinkin paljon hiljaa ja kuuntelin muita...suurin osa siellä kun kuitenkin tuntee toisensa hyvin jne niin on vaikea, etenkin kun ruotsi ei ole äidinkieli, päästä suoralta kädeltä isoon porukkaan sisään. Mutta sitten kun istuttiin syömään, niin uskalsin puhua jo oma-aloitteisestikin - jee!! :D

Mulle on erityisen tärkeää, että opin tuntemaan noita ihmisiä, keiden kanssa työskentelen. Tähän mennessä monen kanssa on jo käynyt niin, että kun oon tavannut henkilön ensimmäistä kertaa töissä, niin oon saanut siitä hirveän koppavan vaikutelman. Mutta sitten kun oon ehtinyt juttelemaan rauhassa ja pidempään näiden henkilöiden kanssa, niin ne on osoittautuneet varsin mukaviksi. Työpäivät kun on sellasia, ettei siellä ehdi sanaa vaihtaa puoleen eikä toiseen, vaan keskittyy vain siihen omaan juttuunsa, niin sitä kautta ihmisistä saa vähän huonon vaikutelman. Ja mulle työkavereiden tunteminen on senkin puolesta tärkeää, että mun on paljon helpompi kysyä jos en ymmärrä, jos tunnen henkilön. Tällä hetkellä tulen toimeen jo kaikkien muiden paitsi yhden kanssa niistä, joiden kanssa oon työskennellyt. Tämä yksi tyttö vaikutti alussa mukavalta, mutta nyt tuntuu, että se hermostuu heti jos en ymmärrä ekalla kerralla. Ja kuten sanoin parille työkaverille eilen, mun kanssani ei saa hermostua :) Mä teen parhaani, että ymmärrän, mutta joskus ei onnistu. Ja jos toinen hikeentyy heti kättelyssä, niin se ei paranna tilannetta mitenkään..sillon mun on vielä vaikeempi ymmärtää.

Gröna Lundista lähdettiin klo 22 ja päätettiin Nathalian (mun pomo ja se, joka mut haastatteli. Ikää sillä on 20v) ja Hannan kanssa jatkaa johonkin yksille. Yksille, jotka venähti neljäksi tunniksi :D Ja tytöille aika moneksi siideriksi... Mä olin tän päivän töissä, joten olin vesilinjalla. Meillä oli kyllä tosi hauskaa!! Molemmat, Nathalia ja Hanna, on molemmat tosi mukavia ja nekin ilmeisesti piti meikäläisestä, kun sain kutsun jo kesän grillijuhliin :D Ja kutsun Nathalian sohvalle nukkumaan jos/kun tuun Tukholmaan visiit(e)ille vaihtovuoteni jälkeen. Nathalia ja Hanna molemmat on tosi ymmärtäväisiä tän mun ruotsinkieleni suhteen ja sanoi, ettei se haittaa jos en aina heti ymmärrä, sitten kysyn uudestaan ja uudestaan (ennemmin kun teeskentelen ymmärtäväni, jota sitäkin teen toisinaan;) Olin aavistuksen ennen neljää vasta kotona, kun jouduttiin odottamaan yöbusseja, joten noin 3,5 tunnin yöunien jälkeen oli fantsua herätä aamulla töihin. Töissä oli kuitenkin jopa kivaa tänään :) Aika vähän asiakkaita, joten sain oltua lähes koko päivän kassalla ja sain puhua paljon ruotsia. Ja mun työpari, Pernilla, on mukava ja jaksaa neuvoa ja selittää.

Joten täällä tosiaan elämä taas hymyilee pienten murheiden jälkeen :) Loppuviikon ohjelma koostuu lauantaina töistä ja mahdollisesti mennään yhdelle Sandralle katsomaan euroviisufinaalia illalla. Sunnuntaina tavataan ehkä peliporukan kanssa. Reilun viikon päästä on tentti ja lukemiset pahasti jäljessä :/ Mutta, nyt jatkan puuhia. Huolehtikaahan itsestänne! 2,5kk päästä nähdään :)
(Kuva otettu vappuna. Serena, minä, Pirita)