The End

Näin ollaan päästy loppuun asti. Tänään noin neljän tunnin päästä on aika astua laivaan ja palata Suomeen. Tuntuu, etten ole vielä tajunnut, että lähden täältä lopullisesti. Mutta alitajunnassa se näyttää olevan, sillä viime yön näin painajaista matkalle lähdöstä, lentokoneella lentämisestä ja lopulta kun olin päässyt matkakohteeseeni, niin halusin mahdollisimman pian sieltä pois.

Tiistaina käytiin Piritan kanssa Lagerströmeillä kylässä ja oli tosi mukavaa. Ne oli edelleen yhtä sydämellisiä kun ennenkin. Oltiin siellä pari tuntia. Ehdittiin rupatella ja syödä ihanaa ruokaa ja vielä jälkkäriäkin. Christina sanoi, että jos tullaan Tukholmaan, niin heille saa tulla sitten nukkumaan jos kaivataan yösijaa :) Nyt mulla on jo kolme yösijaa täällä: Lagerströmit, Maja ja Nattis. Niiden tyttö oli myös kotona ja tultiin sen kanssa hyvin juttuun. Se on meitä vuoden nuorempi. Saatiin tarjous myös yöpaikasta Lundissa, jossa se niiden tyttö (Sabina) asuu.

Eilen tapasin sitten Nattiksen alkuillasta ja me mentiin yhteen hienoon ravintolaan syömään. Oon halunnut käydä kyseisessä ravintolassa Gondolen koko vuoden ja viimeisenä iltana sain aikaiseksi :D Kyseessä on Slussenilla sijaitseva kallis ja hieno ravintola, joka on korkeuksissa. Sinne mennään hissillä ja sieltä on hienot näkymät. (http://www.gondolen.se/default.asp?n1=3) Ongelmana oli aluksi vain se, että Nattis pelkäsi kuollakseen, koska me oltiin niin korkeella. Jouduttiin vaihtamaan pöytääkin, ettei istuttu ikkunan vieressä. Ite en kärsi korkeanpaikankammosta lainkaan, mutta sen jälkeen kun olin koko yön paniikissa Vikinglinen hytissä kärsien ahtaanpaikankammosta, niin ymmärsin hyvin, että Nattis pelkäsi olla siellä korkeuksissa. Sitten kun saatiin vaihdettua pöytää niin meillä oli oikein mukavaa ja ilta vierähti nopeasti. Nyt kamppailen itseni kanssa siitä, että tulenko tänne viikonloppureissulle elokuun lopussa. Sain kutsun Nattiksen ja Hannan grillipippaloihin/Nattiksen synttäreille jo alkukesästä ja niin paljon haluaisin päästä paikalle. Sinne tulee monet töistä ja niitäkin olisi kiva vielä nähdä. Ongelma on vain siinä, ettei reissusta selviä alle 200e, mikä on paljon ottaen huomioon, että se on vain parin päivän reissu :(

Nyt istuskelen kotona, tavarat on pakattu ja paikat siivottu. Enää on jäljellä imurointi ja sitten kaikki on kunnossa. Tapaan Piritan vielä ennen laivaan menoa. Laiva lähtee 20.10 ja on Turussa huomenna 7.35.

Jep. Näin se sitten loppui. Ikionnellinen olen, että tänne tulin enkä päivääkään vaihtaisi pois, vaikka ikäviäkin aikoja oli. Mutta se mikä ei tapa, vahvistaa, eikö? Kiitoksia kaikille niin henkisestä kuin taloudellisestakin tuesta tämän vuoden aikana. Ilman niitä molempia ei vuosi olisi onnistunut ollenkaan samalla tavalla. Ja mukavaa, että jaksoitte lueskella meikäläisen elämästä täällä lahden toisella puolella. Pian nähdään!

THE END

Hyvästien aika

Kaikki loppuu aikanaan. Ihan uskomatonta, että vuosi sitten olin kotona pakkaamassa tavaroita ja edessä oli kokonainen vuosi täällä Ruotsissa. Yhtä uskomatonta ja käsittämätöntä on, että mä olen nyt lähtemässä täältä pois. Edellisellä kerralla sanoin, että tuntemukset ovat iloiset...nyt en enää tiedä. Nyt kun on hyvästellyt jo suurimman osan ihmisistä, niin iloisuus on kyllä kadonnut. Sanotaan näin, että samalla tavalla kun mitä nyt olen täällä asunut, niin en jäisi pidemmäksi aikaa. Mutta jos saisin asua omassa asunnossa, niin voisin muuttaa tänne ihan vakituisestikin. Ehkä tulevaisuudessa, jos siltä tuntuu, mutta nyt on palattava kotiin.

Viime viikko meni edelleen helteissä. Tosin kun elokuu alkoi, niin samalla tuli kylmät ilmat. En tosin valita, töissä oli ihanaa kun ei tarvinnut enää hikoilla kuin pieni possu (hikoileeko possut?) Helteiden aikaan yhtenä päivänä mitattiin keittiössä lämpötilaksi 33 astetta, eikä se tuntunut kaikkein kuumimmalta päivältä. Veikkaan siis, että keskimäärin siellä on ollut 33-35 astetta.

Keskiviikkona mulla oli viime viikon ainoa vapaapäivä. Menin päivällä Piritalle Djursholmiin ottamaan rannalle aurinkoa. Illalla lähdettiin sieltä sitten yhdessä keskustaanpäin. Tavattiin Maja ja Hanna ja mentiin Humlegårdeniin pickickille. Ajatuksena oli siis pitää pienet läksiäiset. Maja lähti viime lauantaina reilaamaan, joten en sitä enää ehdi nähdä. Oli tosi mukava ilta. Marja lähti keskiviikkona Suomeen käymään, joten en sitäkään ehdi enää nähdä ennen kun lähden itse pois. Per keksi sitten kysyä multa (kun Marja oli jo lähtenyt), että haluanko mä syödä hänen kanssaan päivällistä ja juoda viiniä viikonloppuna. Ei käynyt edes mielessä suostua kun en kestä yhtään olla sen seurassa. Sanoin sitten, että oon koko viikonlopun töissä ja illatkin aika varattu. Todellisuudessa mulla oli suunnitelmia vain lauantai-illalle. Sitten se tenttas multa, että ehdinkö mä la tai su. Sanoin, että en. Sitten se kysy, että sopiiko perjantai mun töiden jälkeen ennen kun mulla on sitten illalla menoa. Vastasin kieltävästi siihenkin. Lopulta sanoin sitten Piritalle, että meidän on Piritan kanssa keksittävä nyt sitten tekemistä koko viikonlopuksi, sillä mä en voi olla kotona. Perjantaina mentiin sitten Piritan kanssa leffaan kattomaan Mamma Mia. Mulla ei ollut suuria odotuksia leffasta, enkä siitä loppupeleissä tykännytkään. Siinä oli ainoastaan hyvää musiikki. Lauantaina Pirita tuli alkuillasta tänne meille ja myöhemmin lähdettiin sitten viihteelle. Oli hauska ilta :) Tosin seuraavana päivänä töihin herääminen ei ollut niin hauskaa. Sunnuntaina mentiin mun töiden jälkeen teatteriin. Kyseessä oli siis kesäteatteri ja "näytelmän" nimi oli Den improviserade schlagerfestivalen. Eli siis 'euroviisukarsintakilpailu', kaikki improvisaationa, niin musiikki kuin laulut ja sanatkin :) Oli hyvä 'näytelmä' kunnes alkoi satamaan ja koska lavaa ei ollu katettu (en käsitä miksi?!), niin näytelmä jouduttiin lopettamaan kesken.

Eilen, maanantaina, oli mun viimenen työpäivä Skansenilla. Päivän mittaan olin jossain vaiheessa varsin kyrsiintynyt ja olin onnellinen, että kyseessä oli viimeinen työpäivä. Päivän päätteeksi kuitenkin kun piti hyvästellä kaikki työkaverit, niin tuli taas suru puseroon. Paikan omistajankin hyvästelin halaten (koko kesän musta on tuntunut, ettei se pidä musta) ja sain kuulla, että olen tervetullut takaisin.

Per lähti eilen aamupäivästä myös Suomeen - luojan kiitos! Sanoin sille vaan moikka niin, että se seisoi tossa mun huoneen ovensuulla ja mä olin täällä omassa huoneessani kauimmaisessa nurkassa. Yritin siis tietoisesti välttää sen hiplailut taas. Ja se osasikin pysyä tossa ovensuulla, ei tullut sisälle huoneeseen. Kyllä me siinä nämä pakolliset fraasit käytiin läpi, että "kun tulet tukholmaan, niin ilmoittele, ehkä me nähdään vielä..." mutta jos minä saan päättää, niin ei kyllä nähdä.

Tänään lähetin suurimman osan tavaroistani rahdilla Suomeen. Jäljellä on enää minä ja jonkin verran vaatteita ja muuta tavaraa, jotka otan mukaani sitten torstaina laivaan. Tänään mennään illalla Piritan kanssa käymään Lagerströmeillä (meidän edellinen asunto) ja huomenna illalla tapaan Nattiksen. Sitten on tämä vuosi paketissa.

Palaan asiaan vielä varmaan ennen kuin lähden täältä, joten pysykää kanavalla :)

(Kuvassa työkaverit, jotka oli töissä eilen kun sanoin hyvästejä)

Vaihtovuosi lähenee loppuaan

Tjena! Piti kirjoitella kuulumisia jo loppuviikosta, mutten saanut aikaiseksi. Nyt alkoi tulla jo huono omatunto, niin nyt päätin pistää toimeksi. Viime viikko meni mukavasti. Tiistaina oltiin Majan kanssa katsomassa Allsång på Skansen. Siellä ei ollut ketään mua kiinnostavaa artistia esiintymässä, mutta oli se silti hauska olla todistamassa paikanpäällä kyseisen ohjelman tekemistä. Keskiviikon ja torstain olin vapaa. Molempina päivinä oli huippulämmintä. Keskiviikkona nähtiin Majan, Stinan ja yhden toisen tytön kanssa ja mentiin tähän läheiselle rannalle. Siellä otettiin aurinkoa, uitiin, pelattiin korttia ja syötiinkin vähän noin neljä tuntia. Vesi tuntui aluksi tosi kylmältä, muttei loppujen lopuksi sitä ollut. Sitä paitsi ilma oli niin kuuma, että piti päästä välillä viilentymään. Ja jokavuotiseen tapaan poltin tietysti itteni, vaikkei se ollut tarkotus ja käytin aurinkorasvaa. Rannalta mentiin sitten läheiselle terassille, joka on ihanasti kivenheiton päässä, rantatien varressa, veden päällä. Siellä nautittiin yhdet siiderit, jonka jälkeen tultiin kaupan kautta tänne mun luokse, keitettiin tuorepastat ja lähdettiin picknickille puistoon. Siellä pidettiin hauskaa puolille öin, jonka jälkeen suunnattiin kukin omaan kotiin. Oli tosi hauska päivä. Torstaina oli tosiaan yhtä lämmintä, mutten viitsinyt sen enempää ulkona oleilla kun poltin itteni edellisenä päivänä. Kävin siis kiertelemässä kaupungilla. Perjantaina oli taas työpäivä. Etenkin loppuviikko töissä oli ihan tuskaa lämmön takia. Tuntuu, ettei keittiössä ole mitään ilmanvaihtoa (tai se mikä on, ei todella riitä vaihtamaan ilmaa riittävästi) ja voitte kuvitella, mikä lämpö lähtee liesistä, uunista ja isosta astianpesukoneesta. Hiki virtasi, vaikka keittiössä ei olisi edes tehnyt mitään, seissyt vain paikallaan. Saati sitten kun siellä tekee töitä. Perjantaina töiden jälkeen jäin katsomaan Skansenilla järjestettyä Europride-viikon avajaisia. En tosin jaksanut olla koko showta kun alkoi selkää ja jalkoja särkemään kun joutui seistä niin pitkään. Täällä on hauska kun töissä jos tulee jotain julkkiksia syömään, niin enhän mä tajua ketä ne on. Kaikki muut kuiskuttelee, että "tuolla on se ja se" ja mä oon vaan että "häh, kuka?" Olin kassalla ja siihen tuli sitten kaksi miestä..katoin kyllä, että toinen niistä näytti vähän tutulta, mutten tiennyt kuka se on. Jälkeenpäin selvisi sitten, että ne oli julkkiksia ja itse asiassa juonsi illan shown. Viikonloppu meni töissä hikoillessa ja jostain syystä olin iltaisin aina ihan poikki, joten otin rennosti kotona oleillen. Pirita tuli takas Ruotsiin nyt sunnuntaina, mutten oo vielä ehtinyt sitä tapaamaan.

Tukholma on ollut meikäläisen kotikaupunki nyt lähes tarkalleen vuoden ja mä suunnistan täällä paremmin kun monet muut, jotka on asunu täällä pidempään. Jokin aika sitten kun mentiin Nattiksen kanssa leffaan, niin mä johdatin meidät leffateatteriin, kun Nattiksella ei ollut mitään hajua miten sinne mennään. Ja se leffateatteri on ihan keskustassa, kivenheiton päässä t-centralenista. Sitten kun tultiin ratikalla Majan kanssa Skansenilta tiistaina, niin Majalla ei ollut minkäänlaista aavistusta missä mitkäkin paikat sijaitsee ja miten se pääsee kotiin. Ja taas oli kyse paikoista, jotka on ihan keskustassa. Mä olen siis toiminut täällä oppaana.

Täällä on tosiaan ollut ihan tuskallisen kuumat ilmat jo vähän pidemmän aikaa. Jokunen päivä sitten klo 17.30 oli asteita vielä 31. Sen lisäksi, että töissä on tukalaa, niin etenkin busseissa matkustaminen on tuskaa. Bussit on ihan täynnä, ilmastointia ei ole ollenkaan. Ainoa ilma tulee kattoikkunasta sillon kun bussi ajaa riittävän lujaa. Ja sitten ihmiset on niin idiootteja eikä osaa käyttää omaa päätänsä. Kaikkien pitää jumittaa samassa paikassa tai sitten pitää änkeä sinne bussiin, vaikka tilaa ei ole yhtään...siinä sitten ollaan ja seistään kun bussin ovet ei pääse sulkeutumaan. Aurinko paistaa sisälle bussiin ja happi loppuu ihan kokonaan. Yksi ilta töistä tullessa menetin hermot ihan totaallisesti, mutta tällä kertaa bussikuskille. Se on toisinaan myös niiden vika, kun ne ottaa liikaa ihmisiä bussiin sisälle. Sitten ne siellä yrittää vaan huudella, että "astukaa pois ovien edestä" tai "tiivistäkää". Kun ei ole tilaa niin ei ole tilaa...ja loppujen lopuksi kukaan ei liiku mihinkään ja bussi seisoo paikallaan.

Töissä menee ihan mukavasti. Kassan hoitaminen onnistuu muitta mutkitta ja muutenkin hommat on hanskassa. Nyt oon tosin alkanut kyllästymään. Se oli tosin odotettavissa, kun työ on niin yksitoikkoista. Ja itse asiassa, joka kesähän mä kyllästyn :) Silti voisin kuvitella tulevani tulevina kesinä takas tänne, mutta tosiaan vain kesiksi. Ikinä en voisi tehdä noin yksitoikkoista työtä pidempää jaksoa kerralla. Mutta työkaverit on kivoja, se on mulle se tärkein :)

Kerroin aikaisemmin kuinka vaikeeta on puhua töissä englantia. Edelleen on sama ongelma, että kun pitäisi puhua englantia, niin puhun ruotsia pari sanaa tai lausetta aina johonkin väliin. Mutta olin ihan hämilläni kuinka vaikeeta oli puhua suomea kun tuli suomalaisia asiakkaita. Kuulin niiden puhuvan suomea ja vaihdoin itekin suomeen. Kaikki asiat tuli ensin mieleen ruotsiksi ja siitä sitten käänsin ne suomeen...ja lisäksi huomasin käyttäväni ihmeellisiä ilmaisuja. Siis että käänsin tietyt ilmaukset suoraan ruotsista suomeen ja lopputulos oli ymmärrettävä, mutta sellainen, etten koskaan oikeasti puhuisi niin. Kaikki fraasit ja siinä kassalla käytettävät sanat on niin tiukasti meikäläisen päässä ruotsiksi, ettei ne tuli luonnollisesti ulos edes äidinkielellä. Olin ihan järkyttynyt :D

Kotiinpaluu lähestyy. Tällä hetkellä tuntemukset ovat iloiset :) Toki tuun tänne kaipaamaan takas varmaan kovastikin, mutta kyllähän mä tänne pääsenkin, jos siltä tuntuu. Tällä hetkellä kuitenkin oman kodin ja tuttujen ihmisten kaipuu painaa enemmän kun ajatus jättää tämä ihana kotikaupunki taakse. Kotiin palaan noin viikon päästä!

Pitäkää taas huoli itsestänne!!

Lokkeja ja raitiovaunuja

Hej på er! Viikot vähenee kovaa vauhtia. Yksi kokonainen viikko jäljellä, kahdesta muusta jämät. Viime viikko meni tosiaan hiljaisissa merkeissä kun ääni katosi alkuviikosta. Aamuisin vuosi nenä ja iltaisin yskitti, päivisin ei ollut tietoakaan mistään flunssasta tms. Torstaina otin riskin (vaikka tiedän ettei saisi) ja menin tanssitunnille. Se oli viimeinen kerta täällä Tukholmassa kun pääsin tunnille ja tuntui kovin haikealta lähteä sieltä...se kun on ollut tiiviisti osa tätä meikäläisen elämää täällä kun treeneissä oon käynyt lähemmäs 5 kertaa viikossa.

Viikonlopun olin vapaalla ja kaikki kaverit tietysti töissä. Ilma oli toisinaan vähän epävakaa, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin lämmin ja aurinkoinen. Lauantaina kävin Stockholm Stadsmuseum:issa, joka oli mielenkiintoinen paikka. Opin ainakin jotain Tukholmasta 1200-luvusta eteenpäin. Museolta (eli Slussenilta) kävelin ihanassa auringonpaisteessa läpi Gamla stanin keskustaan ja matkalla piipahdin yhdessä jäätelökahvilassa Gamla stanissa, jota ihasteltiin jo jonkin aikaa sitten Piritan kanssa. Ne tekee itse ne vohvelit siellä ja muutenkin se on ihanan idyllinen paikka. Koko Gamla stan on kyllä aivan ihana paikka...niin täynnä historiaa. Jos oikein muistan niin se on keskiajan Tukholma. Hieman on kaupunki laajentunut siitä ;)

Sunnuntaina vietettiin täällä Belmansdagen:ia. Kuten oon tainnut jo mainitakin, kyse on ruotsalaisesta 1800-luvun (?) runoilijasta. Ensin ajattelin suunnata Skansenille, kun siellä vietettiin kyseistä päivää, mutta lopulta totesin, etten jaksa lähteä sinne vapaapäivänä. Siispä suuntasin Globenille ja otin pari valokuvaa siitä. Tarkoitus oli mennä myös yliopistolle ja ottaa viimeiset valokuvat siellä, mutta kamerasta loppui totaallisesti patterit, joten se jäi tekemättä.

Ainiin. On pitänyt kertoa kuinka koomista täällä on tämä näiden raitiovaunu"kulttuuri". Ensinäkin pari kaveria on jo multa kysynyt tohkeen kuuloisina, että onko meillä Helsingissä raitiovaunuja. Täällä kun raitiovaunu tuntuu toisinaan olevan jotain kovin ihmeellistä. Niitä kulkee vain muutamaan paikkaan Tukholmassa ja ne jotka kulkee, ovat todella vanhoja raitiovaunuja. Täällä on/oli nyt sitten ilmeisesti väliaikaisesti yksi tai muutama (mun silmissäni) normaali ratikka ja siitä oli oikeen kyltit, että "kokeile uusinta raitiovaunua...tällaisia on keskieuroopan kaupungeissa" ja sitten oli ajankohta, mihin asti raitiovaunu liikennöi ja mihin asti tämä huikea kokemus oli mahdollista kokea :D

Töissä menee mukavasti ja työkaverit ovat kivoja. Meillä on töissä asiakkailla mahdollisuus myös istua ja syödä ulkona ja ainakin näin kesäisin on etenkin lokit ihan hirmuinen ongelma. Ne on niin uskomattoman röyhkeitä! Ne vie kokonaisia liha- ja kalapaloja ihmisten lautasilta suoraan niiden nenän edestä. Ja ei vaadita kun pari sekunttia kun asiakkaat lähtevät pöydästä ja ennen kun joku tarjoilijoista ehtii hakemaan astiat sisälle, niin lokit on jo syömässä kaikkea mahdollista mitä lautasilta löytyy kermavaahdosta ja arraksbollar:eista (jotka maistuu alkoholille) leipiin ja liha- ja kalapaloihin. Ei siinä tietysti sen kummempaa ole, mutta kun ne on niin älyttömän isoja, että ne sitten tiputtaa aina hirveän määrän laseja ja kahvikuppeja ja muita maahan ja ne tietysti hajoaa. Ite en näitä lokkeja pelkää ollenkaan, mutta noin viikko takaperin yksi tarjoilijatyttö juoksi hysteerisesti itkien keittiöön kun joku lokki oli tehnyt jotain. En saanut mitään selvää sen tytön puheesta, joten en tiedä mitä tapahtui :) Toinen tyttö sanoi, että lokki oli yrittänyt viedä ruoat lautaselta kun se oli viemässä lautasta asiakkaalle pöytään ja se oli vaan tuntenut räpylät päässään kun se lokki yritti laskeutua. Itekin oon pariin otteeseen saanut siivestä päähäni kun ne yrittää "syöksyä" alas ja ottaa ruuat matkaansa. Mutta en mä ymmärrä miten moisia voi siltikään pelätä. Eihän ne tee mitään kun ei ne pure eikä muutakaan. Sen sijaan hämähäkit, joilla on kohtuuttoman paljon jalkoja ja silmiä, on kammottavia. Ihan menee kylmät väreet jo pelkästä ajatuksesta!!

Siinä oli taas viimeisimmät ajatukset :) Huomenna on taas pirun tiistai. En ole nykyään tiistai-päivien ystävä, sillä joka tiistai on Allsång på Skansen, enkä millään jaksa sitä ruljanssia, mikä koko päivän on. Tosin huomenna mennään Majan kanssa katsomaan se Allsång. Ei siellä kylläkään ketään hyvää esiintyjää ole, mutta kyllä se pitää silti kokea. Muistan kuinka useampana kesänä oon seurannut kyseistä ohjelmaa svt:ltä ja haaveillut olevani paikalla. Nyt tosin suurimmat glamourit on kadonnut, kun on saanut joka tiistai raataa pylly ruvella töissä juuri tämän ohjelman takia. Keskiviikon ja torstain olen vapaalla ja tarkoitus on käydä parit nähtävyydet läpi. Loppuviikko menee töissä.

Pitää vielä kertoa, että kävin tänään juoksemassa ja se oli vieläpä antoisaa! Kaikkea voi siis tapahtua: Katja kiinnostuu historiasta ja nauttii juoksulenkistä! Huomasin heti kuinka paljon treeneissä rehkiminen alkuvuodesta lähtien on vaikuttanut ja nyt oli paljon helpompi ja mukavempi juosta kun viime kesänä. Kunto on siis kasvanut :)

Mukavaa alkuviikkoa kaikille!

Katja ja kadonneen äänen arvoitus

Millaista on tehdä työtä, joka vaatii jatkuvaa ihmisten kysymyksiin vastaamista, työkavereiden kanssa kommunikoimista ja asiakkaille puhumista, täysin ilman ääntä? Vastaus: haastavaa. Tämän tytön ääni katosi tiistaina täysin. Loppuviikosta sain kurkkukivun ilman mitään flunssaa tms. Maanantaina oli ääni vähän heikkona, mutta puhuin normaalisti koko päivän töissä. Silloin alkoi myös pieni flunssa vaivata. Tiistaina musta ei tosiaan lähtenyt pihahdustakaan, kirjaimellisesti. Oli toisinaan piinallista töissä kun asiakkaat kyseli ja jutteli jne. mulle. Osa tajusi, että en ole vastaamatta siksi, ettei kiinnosta puhua vaan siksi, etten pysty. Toiset ei sitä huomanneet ja varmasti ihmettelivät, että miksi en sano mitään vaikka ne mulle jutteli. En voinu muuta kun hymyillä ja nyökytellä. Tämän päivän oon pitänyt mölyt mahassani ja ollut koko päivän hiljaa, mutta ääni ei ole juuri parantunut. Pari pihahdusta saatan saada aikaiseksi, mutta ei mitään niin pitkää, että saisin kokonaisen sanan sanottua. Tänään oli mulla vapaapäivä ja oli tarkoitus nauttia siitä ja hyödyntää se, kun ei tätä aikaa täällä enää hirveän paljon ole. Mutta enhän mä voinut edes kuvitella tapaavani ketään kaveria tms. kun en saa sanaakaan sanottua. Huomenna on taas työpäivä, mutta en usko, että ääni on huomennakaan vielä edes suhteellisen hyvässä kunnossa.

Harmittaa kovasti, että tämä tauti piti tulla just tähän kohtaan. Perjantaina mulla menee umpeen mun treenikortti ja tarkoitus oli treenata ahkerasti koko alkuviikko. Mihinkään treeneihin en ole päässyt. Sen verran flunssaa on, että en uskalla riskeerata ja mahdollisesti pitkittää ja pahentaa tilannetta. Seuraavan kerran pääsen urheilemaan sitten kun arki alkaa Suomessa - harmillista. Ja vielä enemmän harmittaa se, että missasin nyt viimeisen bodyjam-tunnin...niitä ei tarjota helsingin yliopistolla ollenkaan :(

Nyt hiljenen taas. Lisää uutisia seuraa loppuviikosta. Hyvää viikonjatkoa :)

Bussilakko ja helteet jatkuvat

Hej hej! Taas on pienen raportoinnin aika :) Viikko on mennyt töissä hirmuisessa hiessä. Ulkona on jatkuvasti tosi lämmintä ja keittiössä sen vuoksi sietämättömän kuuma.

Täällä on taas bussilakko! Se alkoi keskiviikon ja torstain välisenä yönä ja lopusta ei ole ainakaan vielä tietoa. Hermostuttaa moiset lakkoilut. Ihan tarkkaan en tiedä mistä ne nyt oikein taistelee..ainakin, että jotkut bussikuskit haluaa samaa palkkaa kun yksitysellä sektorilla. Uutisissa jokin aika sitten oli, että bussikuskit tienaa paremmin kun sairaanhoitajat, jos oikein muistan. Lopettaisi valittamisen ja ryhtyisi töihin. Nyt olen matkustanut töihin metrolla ja lautalla. Tänään oli tosin niin paljon ihmisiä menossa lautalle, että puolet sai jäädä odottamaan seuraavaa lauttaa. Oli hilkulla, että itse mahduin mukaan. Seuraavalla lautalla olisin myöhästynyt töistä.

Keskiviikkona oli mulla viikon ensimäinen ja viimeinen vapaapäivä. Maja kysyi, että lähdenkö sen kanssa rannalle. Päädyttiin laiturille istuskelemaan ja lopulta tuli niin paljon pilviä, että ilma viileni sen verran, ettei viitsinyt uida. Tosin en mä olisi uinut muutenkaan. Pidän kiinni periaatteistani enkä ui pohjoismaisissa vesissä. Meri on hirmuisen likainen, mutta se ei ole suurin syy vaan se, että vesi on niin sakeaa, ettei näe mitä siellä on. Tosi ahdistavaa! Mutta huomasin, että tässä metromatkan päässä on yksi maauimala ja sinne aion heti kun mulla on vapaata ja on hyvä ilma. Jos sellaista joskus tapahtuu. Tuntuu, että koko ajan on hyvä ilma paitsi niinä parina päivänä silloin tällöin kun mä olen vapaalla. Silloin on aina viileetä ja pilvistä! Torstaina ja perjantaina lopetin työt 16.30 mutta en millään jaksanut lähteä kotiin, joten roikuin töissä molempina päivinä yli tunnin. Työkaverit alkoivat jo kysyä, että haluanko mä muuttaa sinne kokonaan :) En vaan jaksanut olla koko iltaa yksin, joten juttelin mielummin työkavereiden kanssa töissä. Pari päivää sitten huomasin töissä että siellä pyöri joku mies, joka oli ihan hirveässä kännissä. Ja kappas vain se osoittautui suomalaiseksi. Yhtäkään ruotsalaista en ole koko kesänä nähnyt siellä, joka olisi ollut humalassa, mutta suomalaisista tuota osaa ehkä jo odottaa. Tosin juhannuksena meillä oli asiakkaina kourallinen norjalaisia, joista moni oli aika tuiterissa, ei tosin ihan samassa kunnossa kun tää suomalainen. Pyysin sitten tätä miestä poistumaan ja se ilmoitti etsivänsä Viking Linen laivaa :D Vähän oli väärässä paikassa. Voin kuvitella, että se on ollut päiväristeilyllä Helsingistä ja ollut hirveässä kännissä edellisestä yöstä lähtien ja tajuamattaan päätynyt skansenille. En tosin tajua miten ne on päästänyt sen sisään. Yhtenä toisena päivänä yksi ruotsalainen nainen oli ihana kun se niin ylisti meidän ravintolan palvelun...kehui kuinka me kaikki jaksetaan koko ajan hymyillä ja olla ystävällisiä ja aurinkoisia vaikka on kova kiire. Kiitin toki palautteesta, mutta samalla ihmettelin, sillä mä olin sinä päivänä tosi tympiintynyt ja ärsyyntynyt kaikkiin asiakkaisiin enkä uskonut, että kukaan olisi nähnyt mun kasvoillani ainakaan aitoa hymyä. Samanlainen olo on ollut nyt pari päivää johtuen kuumuudesta. Tänään töissä, kun olin kassalla, tuli pari suomalaista, jotka puhuttuaan pari lausetta ruotsiksi vaihtoivat itse suomeen kun ne puhui mulle. En ymmärrä mistä ne tiesi että mä puhun suomea, vai kokeiliko ne vain muuten vaan. Ne puhui itse huonosti ruotsia, joten en usko, että ne mun puheestani olisi selvästi erottanut, että oon suomalainen. Outoa..!

Per ja Marja palasi Italiasta perjantaina. En ole niitä tosin vielä nähnyt. Tänään ne kävi täällä kotona, mutta mä olin töissä. Marja lähetti tänään tekstiviestin: "tack för att du tagit så väl hand om hemmet" ja ilmeisesti sain "palkkaa" siitä, että pidin asunnosta huolta, koska ne oli palauttanut mun maksamastani vuokrasta 300kr takaisin :)

Tuntuu, ettei mulla Suomessa ole sen kummemmin koskaan mitään suurempia vaivoja tai sairasteluja (paitsi tänä vuonna aina kun olen ollut siellä vierailulla ja ollut kipeenä:) Ennen joulua kärsin täällä Ruotsissa siitä pirullisesta rakkulasta, joka märki kuukauden ja lopulta aiheutti sen ruusun, korvien kanssa oli ongelmia loppuvuodesta ja nyt olen saanut polveni kipeiksi. Kipu on vaivannut jo jonkin aikaa eikä näytä katoavan mihinkään. Kyse ei ole särystä vaan kivusta kun joudun koukistamaan polvia. Pari yötä sitten tosin heräsin muutamaan otteeseen yöllä siihen, että toista polvea särki kovasti. Mä olen kohta ihan romuluinen kun palaan täältä. Kunhan ei ole kyse mistään vakavasta, sillä syksyllä pitää olla hyvässä vedossa töitä ajatellen (tanssitunnit).

Siinä taisi olla kulunut viikko suurpiirteittäin. Ensi viikolla olen keskiviikkona ja viikonlopun vapaa. Tosin huomasin työvuorolistasta, että mua tullaan pyytämään ensi viikonlopuksi töihin. Sunnuntaina on joku Bellmansdagen (Bellman on joku 1800-luvun ruotsalainen runoilija - kai). Taidan kieltäytyä viikonlopun töistä, sillä se on mun viimeinen vapaa vkonloppu Ruotsissa.

Nyt toivotan mukavaa viikonloppua kaikille! Kuulemisiin!
Kram

Töitä, hellettä ja kavereita

Tjena ja aurinkoiset terveiset Tukholmasta. Siellä Suomessa on kuulemma saatu nauttia sateista. Meillä on vettä tullut pariin kertaan sitten mun edellisen vierailuni Suomessa. Torstaina ja perjantaina oli niin uskomattoman kuuma, että oli jo ihan tuskallista. Etenkin kun olin töissä. Jo perjantaina aamulla kun kävelin töihin oli ilma kun etelässä. Mutta tietysti heti lauantaina ja nyt sunnuntaina kun oon vapaalla niin moisista helteistä ei ole tietoakaan. Ei täällä siis huono ilma ole, mutta asteet vain huomattavasti matalammat.

Viikko on ollut varsin mukava ja työntäytteinen. Maanantaina käväisin tutustumassa Ruotsin eduskuntataloon. Oli mielenkiintoinen paikka! Tiistaista torstaihin olin aamuvuorossa niin, että menin ensimäisenä töihin ja avasin ravintolan. En ollut sitä ennen tehnyt, mutta se meni oikein mukavasti, ei ollut mitään ongelmia. Pitkien päivien päätteeksi olin aina niin väsynyt, että illat meni kotona möllöttäessä. Tosin torstaina sain lähteä töistä vähän aikaisemmin ja ehdin treeneihin. Viime viikolla yritin suullisesti kiittää sitä yhtä hyvää tanssiopettajaa tunneista, mutta jännitti niin, etten saanut oikeen mitään ymmärrettävää sanottua. Siispä annoin kirjallisen palautteen torstaina "respaan" ja sanoin, että sen saa antaa opettajalle. Toivottavasti se sai mun palautteestani nyt vähän enemmän irti :) Koko viikko töissä on ollut tosi hiljaista, osaksi johtuen varmaan bussilakosta, joka kesti perjantaihin asti. Paitsi tiistaina oli hirveä päivä kun oli taas Allsång på Skansen ja koko päivän oli hirveästi ihmisiä ja oli kuuma ja mä vaan odotin, että pääsen kotiin. Joka tiistai on toi Allsång ja tottakai mä olen joka tiistai töissä - tuskallista!

Perjantaina olin töissä vain 6h ja töiden jälkeen mentiin Nattiksen (eli siis sen mun pomon) kanssa leffaan kattomaan Sinkkuelämää. Ihan huippuhyvä leffa, suosittelen :) Leffan jälkeen mentiin ulos syömään ja drinkille. Oli tosi mukavaa. Ensin ajattelin, että tuleeko olemaan outoa kun ei me tunneta toisiamme hirveen hyvin, että onko meillä mitään juteltavaa ja ahdistunko mä taas niin, että on vaikea puhua ruotsia. Mitään ongelmaa ei ollut ja mun ruotsini sujui varsin mallikkaasti. Nattis sanoikin, että mä en tee enää niin paljon virheitä puhuessani kun alussa (kun aloitin työt Skansenilla). Positiivista. Tosin siihen vaikuttaa myös se, että puhun sujuvammin kun tunnen oloni mukavaksi ihmisten kanssa, joille puhun. Toki oon myös oppinut paljon sanoja ja muita kun koko ajan kuuntelen ruotsia ja joudun pakosti itse nimeämään asioita.

Maja ja sen kaverit lähti viihteelle perjantaina ja mun sekä Hannan (töistä) oli tarkoitus mennä mukaan. Hanna oli töissä ja työvuorolistan mukaan sen piti päästä pois 21.30 mutta loppupeleissä se pääsi pois vasta 00.30 ja koska sillä oli työvuoro myös la, niin se ei luonnollisesti päässyt mukaan. Minä puolestani jonotin paikkaan, jossa Maja ja muut oli, puolisen tuntia. Lopulta sain tietää, että olin jonottanut terassille ja jos haluan päästä sisään baariin, niin joudun jonottamaan toisessa jonossa. Luulin, että Maja ja muut ovat sisällä, joten jonotin toisen puoli tuntia jonossa, josta pääsi sisään baariin. Lopulta selvisi, että Maja ja muut aikoivatkin olla suurimmaksi osaksi terassilla. Siispä mun olisi pitänyt jonottaa uudestaan siinä ensimmäisessä jonossa päästäkseni pelkästään terassille. Kello oli siinä vaiheessa jo 01.30 joten päätin lähteä kotiin.

Lauantaina oli tarkoitus mennä Majan ja muiden kanssa picknickille. Ne muutti kuitenkin suunnitelmiaan ja päätti mennä johonkin valokuvanäyttelyyn, joka mua ei voinut vähempää kiinnostaa. Siispä vietin lauantaipäivän yksikseni. Illalla nähtiin Hannan kanssa ja käytiin istumassa ulkona ja juomassa parit hyvät drinkit :) Se oli hauskaa! Hannan kanssa oli aluksi vähän sellainen olo, että mistähän tässä nyt puhuisi, mutta lopulta sekin katosi. Tosin Hannan kanssa puhun huonompaa ruotsia kun Nattiksen tai muiden kanssa. En tiedä miksi...jostain syystä jännitän aina vähän kun puhun sen kanssa. Mutta joka tapauksessa oli tosi kivaa.

Tänään sunnuntaina yritän saada siivottua, sillä mun huone näyttää siltä, että täällä olisi räjähtänyt montakin pommia. Lisäksi pääsen tänään Bodyjam-tunnille!!!! Eli siis treeneihin! JEE! Ensi viikko menee joka päivä töissä paitsi keskiviikkona. Ja ma-ke illat menevät treeneissä. Perjantaina tulee Marja ja Per takaisin Italiasta, valitettavasti. On ollut niin ihanaa olla yksin enkä millään jaksa ajatustakaan Peristä.

Mukavaa viikkoa kaikille! Toivottavasti saatte vähän auringonpaistetta sinnekinpäin. Kuulemisiin!