Vaihtovuosi lähenee loppuaan

Tjena! Piti kirjoitella kuulumisia jo loppuviikosta, mutten saanut aikaiseksi. Nyt alkoi tulla jo huono omatunto, niin nyt päätin pistää toimeksi. Viime viikko meni mukavasti. Tiistaina oltiin Majan kanssa katsomassa Allsång på Skansen. Siellä ei ollut ketään mua kiinnostavaa artistia esiintymässä, mutta oli se silti hauska olla todistamassa paikanpäällä kyseisen ohjelman tekemistä. Keskiviikon ja torstain olin vapaa. Molempina päivinä oli huippulämmintä. Keskiviikkona nähtiin Majan, Stinan ja yhden toisen tytön kanssa ja mentiin tähän läheiselle rannalle. Siellä otettiin aurinkoa, uitiin, pelattiin korttia ja syötiinkin vähän noin neljä tuntia. Vesi tuntui aluksi tosi kylmältä, muttei loppujen lopuksi sitä ollut. Sitä paitsi ilma oli niin kuuma, että piti päästä välillä viilentymään. Ja jokavuotiseen tapaan poltin tietysti itteni, vaikkei se ollut tarkotus ja käytin aurinkorasvaa. Rannalta mentiin sitten läheiselle terassille, joka on ihanasti kivenheiton päässä, rantatien varressa, veden päällä. Siellä nautittiin yhdet siiderit, jonka jälkeen tultiin kaupan kautta tänne mun luokse, keitettiin tuorepastat ja lähdettiin picknickille puistoon. Siellä pidettiin hauskaa puolille öin, jonka jälkeen suunnattiin kukin omaan kotiin. Oli tosi hauska päivä. Torstaina oli tosiaan yhtä lämmintä, mutten viitsinyt sen enempää ulkona oleilla kun poltin itteni edellisenä päivänä. Kävin siis kiertelemässä kaupungilla. Perjantaina oli taas työpäivä. Etenkin loppuviikko töissä oli ihan tuskaa lämmön takia. Tuntuu, ettei keittiössä ole mitään ilmanvaihtoa (tai se mikä on, ei todella riitä vaihtamaan ilmaa riittävästi) ja voitte kuvitella, mikä lämpö lähtee liesistä, uunista ja isosta astianpesukoneesta. Hiki virtasi, vaikka keittiössä ei olisi edes tehnyt mitään, seissyt vain paikallaan. Saati sitten kun siellä tekee töitä. Perjantaina töiden jälkeen jäin katsomaan Skansenilla järjestettyä Europride-viikon avajaisia. En tosin jaksanut olla koko showta kun alkoi selkää ja jalkoja särkemään kun joutui seistä niin pitkään. Täällä on hauska kun töissä jos tulee jotain julkkiksia syömään, niin enhän mä tajua ketä ne on. Kaikki muut kuiskuttelee, että "tuolla on se ja se" ja mä oon vaan että "häh, kuka?" Olin kassalla ja siihen tuli sitten kaksi miestä..katoin kyllä, että toinen niistä näytti vähän tutulta, mutten tiennyt kuka se on. Jälkeenpäin selvisi sitten, että ne oli julkkiksia ja itse asiassa juonsi illan shown. Viikonloppu meni töissä hikoillessa ja jostain syystä olin iltaisin aina ihan poikki, joten otin rennosti kotona oleillen. Pirita tuli takas Ruotsiin nyt sunnuntaina, mutten oo vielä ehtinyt sitä tapaamaan.

Tukholma on ollut meikäläisen kotikaupunki nyt lähes tarkalleen vuoden ja mä suunnistan täällä paremmin kun monet muut, jotka on asunu täällä pidempään. Jokin aika sitten kun mentiin Nattiksen kanssa leffaan, niin mä johdatin meidät leffateatteriin, kun Nattiksella ei ollut mitään hajua miten sinne mennään. Ja se leffateatteri on ihan keskustassa, kivenheiton päässä t-centralenista. Sitten kun tultiin ratikalla Majan kanssa Skansenilta tiistaina, niin Majalla ei ollut minkäänlaista aavistusta missä mitkäkin paikat sijaitsee ja miten se pääsee kotiin. Ja taas oli kyse paikoista, jotka on ihan keskustassa. Mä olen siis toiminut täällä oppaana.

Täällä on tosiaan ollut ihan tuskallisen kuumat ilmat jo vähän pidemmän aikaa. Jokunen päivä sitten klo 17.30 oli asteita vielä 31. Sen lisäksi, että töissä on tukalaa, niin etenkin busseissa matkustaminen on tuskaa. Bussit on ihan täynnä, ilmastointia ei ole ollenkaan. Ainoa ilma tulee kattoikkunasta sillon kun bussi ajaa riittävän lujaa. Ja sitten ihmiset on niin idiootteja eikä osaa käyttää omaa päätänsä. Kaikkien pitää jumittaa samassa paikassa tai sitten pitää änkeä sinne bussiin, vaikka tilaa ei ole yhtään...siinä sitten ollaan ja seistään kun bussin ovet ei pääse sulkeutumaan. Aurinko paistaa sisälle bussiin ja happi loppuu ihan kokonaan. Yksi ilta töistä tullessa menetin hermot ihan totaallisesti, mutta tällä kertaa bussikuskille. Se on toisinaan myös niiden vika, kun ne ottaa liikaa ihmisiä bussiin sisälle. Sitten ne siellä yrittää vaan huudella, että "astukaa pois ovien edestä" tai "tiivistäkää". Kun ei ole tilaa niin ei ole tilaa...ja loppujen lopuksi kukaan ei liiku mihinkään ja bussi seisoo paikallaan.

Töissä menee ihan mukavasti. Kassan hoitaminen onnistuu muitta mutkitta ja muutenkin hommat on hanskassa. Nyt oon tosin alkanut kyllästymään. Se oli tosin odotettavissa, kun työ on niin yksitoikkoista. Ja itse asiassa, joka kesähän mä kyllästyn :) Silti voisin kuvitella tulevani tulevina kesinä takas tänne, mutta tosiaan vain kesiksi. Ikinä en voisi tehdä noin yksitoikkoista työtä pidempää jaksoa kerralla. Mutta työkaverit on kivoja, se on mulle se tärkein :)

Kerroin aikaisemmin kuinka vaikeeta on puhua töissä englantia. Edelleen on sama ongelma, että kun pitäisi puhua englantia, niin puhun ruotsia pari sanaa tai lausetta aina johonkin väliin. Mutta olin ihan hämilläni kuinka vaikeeta oli puhua suomea kun tuli suomalaisia asiakkaita. Kuulin niiden puhuvan suomea ja vaihdoin itekin suomeen. Kaikki asiat tuli ensin mieleen ruotsiksi ja siitä sitten käänsin ne suomeen...ja lisäksi huomasin käyttäväni ihmeellisiä ilmaisuja. Siis että käänsin tietyt ilmaukset suoraan ruotsista suomeen ja lopputulos oli ymmärrettävä, mutta sellainen, etten koskaan oikeasti puhuisi niin. Kaikki fraasit ja siinä kassalla käytettävät sanat on niin tiukasti meikäläisen päässä ruotsiksi, ettei ne tuli luonnollisesti ulos edes äidinkielellä. Olin ihan järkyttynyt :D

Kotiinpaluu lähestyy. Tällä hetkellä tuntemukset ovat iloiset :) Toki tuun tänne kaipaamaan takas varmaan kovastikin, mutta kyllähän mä tänne pääsenkin, jos siltä tuntuu. Tällä hetkellä kuitenkin oman kodin ja tuttujen ihmisten kaipuu painaa enemmän kun ajatus jättää tämä ihana kotikaupunki taakse. Kotiin palaan noin viikon päästä!

Pitäkää taas huoli itsestänne!!