Millaista on tehdä työtä, joka vaatii jatkuvaa ihmisten kysymyksiin vastaamista, työkavereiden kanssa kommunikoimista ja asiakkaille puhumista, täysin ilman ääntä? Vastaus: haastavaa. Tämän tytön ääni katosi tiistaina täysin. Loppuviikosta sain kurkkukivun ilman mitään flunssaa tms. Maanantaina oli ääni vähän heikkona, mutta puhuin normaalisti koko päivän töissä. Silloin alkoi myös pieni flunssa vaivata. Tiistaina musta ei tosiaan lähtenyt pihahdustakaan, kirjaimellisesti. Oli toisinaan piinallista töissä kun asiakkaat kyseli ja jutteli jne. mulle. Osa tajusi, että en ole vastaamatta siksi, ettei kiinnosta puhua vaan siksi, etten pysty. Toiset ei sitä huomanneet ja varmasti ihmettelivät, että miksi en sano mitään vaikka ne mulle jutteli. En voinu muuta kun hymyillä ja nyökytellä. Tämän päivän oon pitänyt mölyt mahassani ja ollut koko päivän hiljaa, mutta ääni ei ole juuri parantunut. Pari pihahdusta saatan saada aikaiseksi, mutta ei mitään niin pitkää, että saisin kokonaisen sanan sanottua. Tänään oli mulla vapaapäivä ja oli tarkoitus nauttia siitä ja hyödyntää se, kun ei tätä aikaa täällä enää hirveän paljon ole. Mutta enhän mä voinut edes kuvitella tapaavani ketään kaveria tms. kun en saa sanaakaan sanottua. Huomenna on taas työpäivä, mutta en usko, että ääni on huomennakaan vielä edes suhteellisen hyvässä kunnossa.
Harmittaa kovasti, että tämä tauti piti tulla just tähän kohtaan. Perjantaina mulla menee umpeen mun treenikortti ja tarkoitus oli treenata ahkerasti koko alkuviikko. Mihinkään treeneihin en ole päässyt. Sen verran flunssaa on, että en uskalla riskeerata ja mahdollisesti pitkittää ja pahentaa tilannetta. Seuraavan kerran pääsen urheilemaan sitten kun arki alkaa Suomessa - harmillista. Ja vielä enemmän harmittaa se, että missasin nyt viimeisen bodyjam-tunnin...niitä ei tarjota helsingin yliopistolla ollenkaan :(
Nyt hiljenen taas. Lisää uutisia seuraa loppuviikosta. Hyvää viikonjatkoa :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti