Taas ollaan päästy uuteen viikkoon ja on aika kertoilla tapahtuneita. Opiskeluintoa odotellessa on tullu tehtyä taas kaikkea kivaa kavereiden kanssa. Tällä hetkellä mulla on siis luento vaan kerran viikossa (kurssi muntlig framställning), eikä sekään kurssi uskomattomuuksia vaadi. Joka toinen viikko tehdään joku pieni esitelmä ja joka toinen viikko jotain muuta. Oon alottanu lukemaan jo kurssin suulliseen tenttiin olevaa romaania, joka on varsin tuskallista kun tiedätte kuinka paljon mä rakastan pakkolukemista. Tentti on tosin vasta marraskuun lopussa, eli jos mä koskaan saan ton kirjan kahlattua läpi, oon unohtanutkin kaiken jo siihen mennessä. Viime viikolla pidin lyhyen puheen aiheesta ”Att vara svensklärare i Finland” ja se meni vallan mainiosti. Kirjotan kuulemma hyvää ruotsia (käsikirjotus piti lähettää opelle etukäteen), lausumista ei korjattu ja jossain vaiheessa ope sano, että musta tulee hyvä opettaja :) Lauantaina mun opetustaitoja kehuttiin ja kaikki suomalaiset innostu, että mun pitää opettaa nyt niitä kaikkia…
Viikko meni tosiaan pitkälti kaiken muun kun opiskelun kanssa. Ollaan palattu pedagogisten jäljiltä normaaliin elämään, eli mitään ei voi tehdä ilman, että on tuli persustan alla. Sitä paniikkia tässä siis odottelen. On se tosin mukavaakin, ettei tarvii jatkuvalla syötöllä tehdä kouluhommia, koska täällä pitää olla aikaa uusien asioiden kokemiselle ihan eri tavalla kun Suomessa.
Keskiviikkona liityin Emilyn ja Rachellen seuraan koulun keskiviikkopubiin ja totesin, että kyseinen päivä ei todellakaan ollut mun enkkupäiväni. En saanu suustani juuri minkäänlaisia järkeviä tai edes ymmärrettäviä lausekokonaisuuksia. Siinä olin sitten yksin kahen natiivin kanssa ja lopultahan se menikin siihen, että ne puhu jotain omiansa ja mä en enää pysyny perässä. Oon huomannut sen, etten mä suostu hyväksymään sitä tosiasiaa, ettei mun englantini ole natiivitasoa (lähelläkään!), koska yritän puhua yhtä sujuvasti ja nopeasti kun nää kaverit täällä ja hermostun ja ahdistun heti kun puhe ei tulekaan niin sujuvasti…tai jos en löydä jotain sanaa. Oon huomannut myös sen, että en ainakaan omasta mielestäni anna itestäni totuudenmukaista kuvaa kun joudun kommunikoimaan vieraalla kielellä, koska en pysty olee täysin itseni. Yleensä kun joku kysyy, että mitä mä opiskelen, totean vaan, että ruotsia ja jätän sen englannin mainitsematta, koska heti ne alkais olettamaan, että mä oon erityisen hyvä enkussa (vaikka enhän mä oo vielä edes alottanu opintoja..) Mun pitää oppia rentoutumaan vierailla kielillä kommunikoidessa ja antaa ittelleni anteeksi jos jokunen virhe tulee sinne tänne. Rachelle sanoo aina, että me puhutaan tosi hyvää englantia, että saahan hän selvää siitä. Mutta ei se riitä, että tulee ymmärretyksi, pitää olla lähellä täydellisyyttä!! Enkä mä halua, että musta erottaa, etten oo natiivi! …en oo sitten tän korkeempaa rimaa asettanu ittelleni :D
Sunnuntaina ilma täällä oli uskomattoman ihana, kun kesällä konsanaan. Tavattiin Leenan ja Rachellen kanssa Gamla Stanissa ja mentiin laiva-sightseeingille. Oli ehdottomasti kokemisen arvosta! Oon aina ollut sitä mieltä, että Tukholma on kaunis kaupunki (kukaan ei voine väittää vastaan), mutta ei mulla oo ollut harmainta aavistustakaan kuinka kaunis se todellisuudessa on! Siis jotain ihan uskomatonta! Rachellen (ja Andrean) kanssa on ihana olla matkassa kun tietyt asiat on niille niin ihmeellisiä täällä :) Rachelle, joka tulee San Diegosta, Californiasta, ei koe vuodenvaihteluita, joten tänään se innoissaa kuvaili puita, jotka on alkanu kellastumaan :D Ja ruskahan ei siis oo vielä läheskään kauneimmillaan.
Sightseeingiä odotellessa käytiin mäkkärissä syömässä ja Rachelle tilas kana-aterian. Jostain syystä niillä ei ollu kanahampparia siinä ja sen valmistumiseen ois menny kuulemma 5 minuuttia. Korvaukseks ne anto Rachellelle yhteensä kolme hampurilaista :D Oltiin kaikki kolme siinä kassalla yhtä suurta kysymysmerkkiä :)
Huomenna on taas viikon eka ja vika luento ja keskiviikkona me mennään kattomaan balettia, Cinderellaa. Kaikki luuli, että me ollaan menossa oopperaan, mutta se olikin baletti (no, se oli Rachelle, joka tilas liput;) mutta samapa tuo. Sitä ennen mennään ravintolaan syömään kun kerta ollaan hienoissa vaatteissa. Lauantaina saan tänne vieraita kotoolta kun isi ja Erja tulee pistäytymään ja ens viikolla päästään kaupungintalolle hienoon Tukholman kaupungin vaihtareille järjestämään buffettiin. Kyseisessä rakennuksessa pidetään Nobel-juhlat joka vuosi :)
Viikko meni tosiaan pitkälti kaiken muun kun opiskelun kanssa. Ollaan palattu pedagogisten jäljiltä normaaliin elämään, eli mitään ei voi tehdä ilman, että on tuli persustan alla. Sitä paniikkia tässä siis odottelen. On se tosin mukavaakin, ettei tarvii jatkuvalla syötöllä tehdä kouluhommia, koska täällä pitää olla aikaa uusien asioiden kokemiselle ihan eri tavalla kun Suomessa.
Keskiviikkona liityin Emilyn ja Rachellen seuraan koulun keskiviikkopubiin ja totesin, että kyseinen päivä ei todellakaan ollut mun enkkupäiväni. En saanu suustani juuri minkäänlaisia järkeviä tai edes ymmärrettäviä lausekokonaisuuksia. Siinä olin sitten yksin kahen natiivin kanssa ja lopultahan se menikin siihen, että ne puhu jotain omiansa ja mä en enää pysyny perässä. Oon huomannut sen, etten mä suostu hyväksymään sitä tosiasiaa, ettei mun englantini ole natiivitasoa (lähelläkään!), koska yritän puhua yhtä sujuvasti ja nopeasti kun nää kaverit täällä ja hermostun ja ahdistun heti kun puhe ei tulekaan niin sujuvasti…tai jos en löydä jotain sanaa. Oon huomannut myös sen, että en ainakaan omasta mielestäni anna itestäni totuudenmukaista kuvaa kun joudun kommunikoimaan vieraalla kielellä, koska en pysty olee täysin itseni. Yleensä kun joku kysyy, että mitä mä opiskelen, totean vaan, että ruotsia ja jätän sen englannin mainitsematta, koska heti ne alkais olettamaan, että mä oon erityisen hyvä enkussa (vaikka enhän mä oo vielä edes alottanu opintoja..) Mun pitää oppia rentoutumaan vierailla kielillä kommunikoidessa ja antaa ittelleni anteeksi jos jokunen virhe tulee sinne tänne. Rachelle sanoo aina, että me puhutaan tosi hyvää englantia, että saahan hän selvää siitä. Mutta ei se riitä, että tulee ymmärretyksi, pitää olla lähellä täydellisyyttä!! Enkä mä halua, että musta erottaa, etten oo natiivi! …en oo sitten tän korkeempaa rimaa asettanu ittelleni :D
Sunnuntaina ilma täällä oli uskomattoman ihana, kun kesällä konsanaan. Tavattiin Leenan ja Rachellen kanssa Gamla Stanissa ja mentiin laiva-sightseeingille. Oli ehdottomasti kokemisen arvosta! Oon aina ollut sitä mieltä, että Tukholma on kaunis kaupunki (kukaan ei voine väittää vastaan), mutta ei mulla oo ollut harmainta aavistustakaan kuinka kaunis se todellisuudessa on! Siis jotain ihan uskomatonta! Rachellen (ja Andrean) kanssa on ihana olla matkassa kun tietyt asiat on niille niin ihmeellisiä täällä :) Rachelle, joka tulee San Diegosta, Californiasta, ei koe vuodenvaihteluita, joten tänään se innoissaa kuvaili puita, jotka on alkanu kellastumaan :D Ja ruskahan ei siis oo vielä läheskään kauneimmillaan.
Sightseeingiä odotellessa käytiin mäkkärissä syömässä ja Rachelle tilas kana-aterian. Jostain syystä niillä ei ollu kanahampparia siinä ja sen valmistumiseen ois menny kuulemma 5 minuuttia. Korvaukseks ne anto Rachellelle yhteensä kolme hampurilaista :D Oltiin kaikki kolme siinä kassalla yhtä suurta kysymysmerkkiä :)
Huomenna on taas viikon eka ja vika luento ja keskiviikkona me mennään kattomaan balettia, Cinderellaa. Kaikki luuli, että me ollaan menossa oopperaan, mutta se olikin baletti (no, se oli Rachelle, joka tilas liput;) mutta samapa tuo. Sitä ennen mennään ravintolaan syömään kun kerta ollaan hienoissa vaatteissa. Lauantaina saan tänne vieraita kotoolta kun isi ja Erja tulee pistäytymään ja ens viikolla päästään kaupungintalolle hienoon Tukholman kaupungin vaihtareille järjestämään buffettiin. Kyseisessä rakennuksessa pidetään Nobel-juhlat joka vuosi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti