Pitkästä aikaan täällä! Pahoittelen, että nyt on tullu kirjoteltua vähän harvakseltaan. Nettiä kun ei oo kotona ja koulun koneilla ei ehdi kaikkea aina hoitamaan. No, ens kuun 10 pvä on muutto ja sitten meillä onkin langaton netti :) Niin paljon olis nyt kerrottavaa, ettei tiedä mistä alottaa...
Mulla oli jossain vaiheessa kovasti ahdistusta tästä asuntoasiasta kun aloin miettimään, että mahdettiinkohan me tehdä liian nopeita päätöksiä sen muuton suhteen. Koska nyt kun muutan nykyisestä asunnosta pois, on mun löydettävä taas asunto tammikuusta lähtien. Ahdistus siitä, että löydänkö mä sellasta, johon mulla on varaa jne. Päätin tosin, että meinaan hakea kampusalueella olevaa opiskelija-asuntoa. Se ei tietty ole millään tavalla taattua, että sellasen saa. Tästä kaikesta johtuen tuli sellanen olo, etten oliskaan halunnut muuttaa pois. Etenkin kun Anettekin alkoi näyttämään inhimillisyyden merkkejä. Viime sunnuntaina se kuitenkin taas kaato sellaset sonnat Piritan niskaan, että hyvillä mielin muutetaan pois ens kuussa ja asutaan sitten vaikka sillan alla ens vuonna. Se otti Piritan su aamupäivällä puhutteluun ja paasas sille pitkät listat siitä, kuinka me ei oteta häntä huomioon OLLENKAAN, ei siis tippaakaan, meillä ei ole omaa elämää kun me hengataan vaan kaksistaan ja hän tuntee tehneensä virheen ottaessaan meidän molemmat sinne asumaan. Että meillä kahdella on kyllä kivaa, mutta hänellä ei. Sitten me kuulemma huudetaan sunnuntai-iltaisin (???????), ettei sellanen käy päinsä, ei oo hyvä, että me Piritan kanssa mennään keittiöön samaan aikaan aina laittamaan ruokaa (ei uskalleta mennä ilman toistemme tukea sinne!) ja muutenkin meidän ei pitäisi olla niin paljon yhdessä, että hänen aikaisemmilla asukeillaan on ollut jokaisella oma elämä! Uskomatonta on se, että se jaksaa syyttää meitä kaikesta, etenkin tosta huomioonottamattomuudesta, mutta se ei nää itteänsä tässä tilanteessa ollenkaan. Se ei missään vaiheessa oo osottanu elettäkään, että se olis tajunnu esim. sen, ettei se idiootti voi tulla sanomaan meille, että nyt ruoka pitää olla valmista, koska hänelle tulee vieras ilman minkäänlaista varotusta. Se tulee miesystävänsä kanssa yöllä kotiin eikä mitenkään hiljasin äänin, ne valvoo iltasin pitkään ja me kuullaan huoneisiimme niiden metelöinnit olohuoneessa. Ja esim. tänään aamulla se tuli sanomaan, että huudettiin keittiössä. Oltiin laitettu kaheksan aikaan aamupalaa ja puhuttu aivan normaalilla äänellä. Samaan kategoriaan menee nää "sunnuntai-iltojen huutamiset", eli puhutaan normaalisti, niin kun se itekin tekee. Mehän ei tosiaan saada kasin jälkeen mennä keittiöön, mutta kyllä se siellä kokkailee.
Noi asiat se tosiaan kerto Piritalle ja sen jälkeen se halus puhua mun kanssa ja multa se kysy ainoastaan, että tiedänhän mä et jos mä aijon muuttaa, mun pitää tehdä kirjallinen irtisanominen. Mä olin vielä siinä vaiheessa hyvällä tuulella ja sanoin, että aijon muuttaa, mutta tällä hetkellä tuntuu etten kuitenkaan haluis muuttaa, niin kun sillä hetkellä tuntukin siltä. Siinä se sitten mulle hymili eikä sanonu muuta kun että odotetaan kuun loppuun ennen kun sanon itteni irti. En ymmärrä miksei se puhunu näistä meille molemmille.
Pirita kerto mulle sitten kaiken ja olin ällikällä lyöty tosta, että se rupee sanomaan kuinka meillä ei ole omia elämiä. Kysyin siltä (pelosta täristen) illalla et tarkottiko se tosiaan sitä, niin se sitten sano, että ei missään nimessä!?!? Maanantaina sillä kävi joku tyttö kattomassa sitä asuntoa ja Piritan huonetta. Olin just alottamassa syömään kun se tyttö oli tulossa ja kysyin sitten, että haluuko Anette, että syön keittiössä vai omassa huoneessani (siis koska keittiössähän ei oikeesti saa syödä, mutta ajattelin että jos ne menee kattomaan munkin huonetta). Siihen Anette sitten kun mikäkin pyhä enkeli, että "tottakai syöt siinä keittiössä, ehdottomasti!" Ei uusille potentiaalisille vuokralaisille voi tietenkään näyttää mitä siinä asunnossa asuminen oikeesti on, että pitäis syödä omassa huoneessa ja keittiössä ollaan vaan tiettyinä aikoina. Sillä ihmisellä on jakaantunu persoonallisuus, se on mielipuoli!
Viikonloppuna oltiin taas viihteellä, yllätys! Matkassa oli mun ja Piritan lisäksi Leena, Rachelle ja Simon. Andrea lähti eilen käymään Oslossa, joten se jätti viikonloppuriennot väliin. Oli tosi kivaa! Sunnuntaina mentiin Piritan kanssa Skansenille, isoon ulkoilmamuseoon. Oli TOSI hieno ja ihana paikka, suosittelen lämpimästi jokaiselle!!! (Kuvia on Myspacessa)
Oon saanut täällä ihka oman yksityisoppilaan taas kerran (ei vuotta ilman opettamista :D ) Leenalla kun on kovasti vaikeuksia ruotsin kanssa, niin opetan sille peruskielioppia, että opinnot lähtis sujumaan (siitä tulee juristi:) Maanantai-iltana käytiin Piritan kanssa kirjottamassa vuokrasopimus uudessa asunnossa ja edelleen voin sanoa, että ihana asunto, ihana kissa, ihana pariskunta ja mukavat naapurit! Tiistai-iltapäivän vietin Rachellen luona kun en jaksanu opiskella :) Se yrittää oppia ruotsia täällä yliopistolla ryhmässä, jossa on vajaa 300 muutakin ja niillä on yks ainut kurssikirja, joka on sama kun MULLA! Eli ruotsinkielinen, kielitieteellinen opas ruotsin lausumiseen. Se raukka on siis ihan pulassa. Yritin selittää sille joitain asioita (juku, että on vaikeeta vaihtaa ihan jatkuvasti ruotsin ja enkun välillä) ja oli ihanaa kun yritin saada siitä ulos ö- ja ä-äänteet. Ei auttanu muuta kun sanoa esim. "cat" ja jäädä siihen vokaaliääneen ni sitten vasta tuli selvästi oikee äänne :D Illalla käytiin syömässä Rachellen kanssa isot amerikkalaiset donitsit keskustassa ;) Donitsit ei kuulu arkiruokaan mulla onneks täällä, mutta kyllä mä silti taas pyöristyny oon :( Ajattelin alentua maksamaan uskomattoman kohtuuttoman summan yliopistoliikunnasta ja ruveta liikkumaan, ei muu auta.
Tänään illalla on keskiviikko-pubi, johon mennään tapaamaan kavereita (niitä muutamaa hassua :D) ja huomenna Pirita lähtee Suomeen häihin ja mä jään yksin tänne. Laivamatka on muuten varattu, Helsingissä ollaan kahden jenkin, yhen kanadalaisen, yhden hollantilaisen ja kahden saksalaisen kanssa 19.10.
Pitäkää huoli ittestänne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti