Pihalla kuin lumiukko konsanaan

Hej på alla! Viikot menee niin hujauksessa, että en tiedä mihin kaikki aika sitten tammikuun alusta on kadonnut?! Viime kerralla jäin Skanseniin ja siihen, että edessä oli Majan ja sen kämppisten tuparit. Tuparit tosiaan tuli ja meni, oli kivaa :) Mämmin vein niille, mutta en tiedä onko ne uskaltanu maistaa sitä. Joku siitä joukosta sanoi heti kättelyssä, että "hyyyyi" ja mä yritin vakuutella, että hyvää se on.

Elämä täällä Tukholmassa polkee paikallaan ja on varsin tylsää. Viime päivinä oon alkanut jopa miettimään, että miksi mä täällä enää olen, kun ei täällä ole mitään. Oon päivät yksin kotona, yritän lukea saaden varsin vähän kuitenkaan mitään aikaiseksi ja iltasin käyn treeneissä. Siinä se. Ongelma on se, että kun ei täällä ole kun pari kaveria, niin ei tota sosiaalista elämää hirveästi ole. Lisää pitäis saada siis kavereita, mutta mistä?!? Koulussa kurssilla on samat vanhat kurpat eikä niitä ihmisiä oikeen muualla tapaa. Vaihtaritoimintaa on varsin vähän ja siellä ihmiset on sitten ulkomaalaisia ja niiden kanssa pitää puhua englantia...ei sinänsä, ei vaihtareille hirmusesti ohjelmaa edes ole. Aloittaisin niin mielelläni työt jo vaikka heti maanantaina saadakseni jotain sisältöä tähän hommaan ja kontakteja, mutta kun ei ole mitä aloittaa. Kävi jo mielessä, että pitääkö luovuttaa koko työnhakuhomma kun ei niitä töitä näytä olevan meikäläiselle. Paljon meinaan rajoittaa se, että tarvitsisin melkeenpä kokopäivätyön ja vain elokuun puoleenväliin saakka. Suurin osa pesteistä kun jatkuu vähintään elokuun loppuun, jotkut jopa syyskuun loppuun. Tai sitten on töitä, jotka kestää vaan pari hassua viikkoa kesällä.

Skansenillahan olin tosiaan provjobbissa viime to ja sieltä sanottiin, että tieto tulee tämän viikon loppupuolella. Tiistaina ne soitti, että ne ei osaa päättää, että voinko tulla vielä ensi viikonloppuna la ja su töihin. Lupauduin, eihän mulla muutakaan tekemistä ole ja saa siitä jonkun roposen (josta menee sitten 30% veroa). Laskeskelin, että menee todellakin tosi tiukille niiden mahdollisten skansenin tarjoamien kesätyötuntien kanssa. Ja kun ei ne osannut sanoa mitään varmaa, eli mitä jos tunteja on vähemmän kun toukokuussa 50, kesäkuussa 100 ja heinäkuussa 150? Noi luvut kun se sanoi vain ihan arviolta. En tiedä paljonko ne maksaa palkkaa, mutta ajatellaan, että palkka olisi 8e/h. Toukokuussa palkka olisi sitten 400e, josta 30% veroa jättäisi käteen 280e ja vuokra on jo 360e! Onneksi toukokuussa taitaa tulla vielä tuet, niiden avulla selviää. Mutta sitten kesäkuussa verojen jälkeen käteen jäisi 560 ja siitä kun vähennetään vuokra, niin joutuisin nostamaan jälleen opintolainaa elääkseni kesäkuun. Heinäkuu olisi ainoa kuukausi, jollon pystyisin elämään suhteellisen normaalisti. Ja kuten sanottu, mitä jos tunteja ei ole tuotakaan vertaa?

Mutta toinen puolisko meikäläisestä ei halua kuitenkaan tulla kotiin kun niin mielelläni kokisin Tukholman kesän. Mutta täytyy tosiaan sanoa, että en uskonut, että työnsaanti on näin kiven alla. Välillä tuntuu, että täällä (ja varmaan suomessakin) vaaditaan ihan uskomattomia joihinkin ihan normaaleihin töihin, josta selviäisi kuka vain. Esim. Skansenille haettiin karkkipuotiin myyjää ja johonkin jäätelöpuotiin, niin vaatimuksena oli molemmissa, että ehdottomasti pitää olla kokemusta karkki- ja jäätelömyynnistä?!?! HALOOO!!! Tai se Gröna Lundin kahden tunnin ryhmähaastattelu erilaisine tehtävineen. Ihan kun jotain psykologisia testejä, että oletko sopiva henkilö tarjoilemaan kahvia asiakkaillemme! Eikä tuolla Skanseninkaan ravintolassa, johon nyt oon hakenut, näytä pääsevän helpolla kun kolme päivää pitää tehdä töitä ja osoittaa osaamisensa. Kyse on KUITENKIN näissä kaikissa paikoissa työstä, jota kuka tahansa pystyy tekemään.

Sen sijaan tänään olin yhdessä "infotilaisuudessa" työhön, joka oli ihan uskomattoman mielenkiintoisen kuuloista ja antaisin mitä vain, että saisin sen. Kyseessä kesätyö rehabiliteringsassistent:ina. Eli talo, jossa asuu kuusi 40-60 vuotiasta naista ja miestä, muistaakseni kaikki syntymästään asti kuuroja JA sokeita. Joillakin on lisäksi jotain erillisiä fyysisiä ja henkisiä toimintarajoitteita. "Personer med kommunikationshandikapp, dövhet och dövblindhet med ytterligare funktionsnedsättningar." Toimenkuvaan kuuluu kaikessa mahdollisessa auttaminen, jotta nää ihmiset pystyy elämään mahdollisimman normaalia elämää. Ette usko kuinka hieno ja opettava kokemus olisi saada työskennellä tollasessa paikassa. Siellä saisi opetella viittomakielenkin ja pisteenä i:n päälle, oppia viittomaan ihmiselle, joka ei näe! Tänään oli siis infotilaisuus, jonka tarkoituksena oli selvittää mitä työskentely siellä on ja halukkaille varattiin aika haastatteluun. Mulla haastattelu on maanantaina. Työskentelystä 10% olisi koulustusta, aivan mahtavaa! Ja miettikää mikä plussa se olisi tulevaisuuden työnhaussa, että tietää tällaisista asioista ja on työskennellyt tällaisten ihmisten kanssa. Ainakin itse rehtorina pitäisin plussana, vaikka työ opettajana ei varsinaisesti tällaista työtä sisälläkään.

Mutta mikään ei siis edelleenkään ole varmaa ja jossei tämä tilanne kohta muutu parempaan suuntaan, on pakko luovuttaa. Periaatteessa aikaa löytää kesätyö on tämän kuun loppuun, sillä silloin on sanottava irti tämä asunto, jos meinaan tulla kesäksi kotiin. Tosin Marja kyseli jo tänään, että tiedänkö jäänkö kesäksi, että häneltä on neljä henkilöä kysellyt kesäasuntoa ja se sanoi ilmoittavansa niille ensi viikon lopulla.

Voi kun asiat ratkeasi jo ja elämäänsä saisi jotain sisältöä elämään täällä lahden toisella puolella.