Työhaastattelussa kuntoutusassistentiksi

Asiat alkaa vihdoin etenemään... Viime viikonlopun olin tosiaan Skansenilla töissä la ja su. Oli ihan ok. Työkaverit on ihan kivoja, miljö on tosi ihana, mutta ei se työ kyllä ole mun intohimoni enää. Mutta joka tapauksessa saan sen paikan, jos haluan. Eli työpaikka on olemassa. Tänään mulla oli sitten se toinen työhaastattelu, josta kerroin. Siis kuntoutusassistentiksi, vai miksikä sitä suomeksi kutsutaankaan. Mut haastatteli kaksi tosi mukavaa naista ja tarkoitus oli selviytyä haastattelusta noin puolessa tunnissa (niin ne haastattelijat sanoi), mutta meillä meni melkeen tunti kun puhuttavaa riitti. Ne pyysi mua kertomaan omasta persoonallisuudestani, perheestäni (sijaislapset) ja mitä tuntemuksia oli kun lähdin sieltä infotilaisuudesta. Noiden kysymysten päälle pohjautui melkeenpä koko tunnin haastattelu, eli hyvin erilainen kun esim. gröna lundin haastattelu. Tosin näillä olikin tarkoitus saada selville minkälainen mä olen ihmisenä. Tein niihin nähtävästi suuren vaikutuksen :) Ne sanoi, että mun pedagoginen koulutus on tosi suuri plussa, että harvalla hakijalla sitä on. No, tässähän sitten mulle alkoi nousemaan jo ahdistus, sillä vaikka mulla se koulutus 4 (1-5) arvosanalla onkin suoritettuna, niin enhän mä koe mitään osaavani. Ehkä jotain kun on kyseessä koulu, mutta tässä työssä en kyllä tiedä miten hyödyntäisin pedagogiikkaa :/ Pedagogiikka, erityispedagogiikan kurssi, kielipsykologian kurssi, halu oppia viittomakieltä ja sijaislapset sekä niiden kautta tulleet kokemukset, työ opettajana ja tanssiopena sai ne tosiaan pitämään meikäläisestä :)

Itse työ, luulen, tulisi olemaan toisaalta uskomattoman opettavaista ja antavaa, mutta myös raskasta siinä mielessä, että kyse on kuitenkin ihmisistä, jotka ei puhu, ei näe, ei kuule ja on henkisesti noin 2-vuotiaan tasolla.

Ainoa negatiivinen puoli, joka häiritsi haastattelijoita oli, että mä muutan pois jo elokuussa. Ei sen takia, että niillä olisi suunnaton tarve työvoimaan vaan siksi, että se kestää, että talon asukkaat oppii luottamaan uuteen työntekijään ja on aina parempi jos työntekijä pystyy olemaan kauan kuvioissa mukana. Tosin sanoin, että työskentelen mielelläni Tukholmassa tulevia kesiä, mikä auttoi vähän asiaa.

Tieto tuosta työstä tulee aikaisintaan tämän viikon lopulla, viimeistään ensi viikon alussa. Että ongelmana tässä on vähän se, että Skansenille mun pitää ilmottaa tällä viikolla. Toki voin tehdä niin, että otan Skansenin vastaan ja sanon itseni sitten vain irti perustellen, että sain kokopäivätyön, mutta kun en haluaisi polttaa siltoja takaani, niin se on vähän kurja tehdä niin. Toisaalta en voi myöskään sanoa Skansenille "ei" ja sitten en saisikaan tuota kuntoutusassistentin paikkaa. Eli kai se on pakko ilmoittaa Skansenille, että otan työn ja sitten mahdollisesti vain kovasti pahoitella, etten pääsekään tulemaan. Vai onko jollain muulla hienoja ideoita?!

Ainiin, olin kuulemma kirjottanut tosi hyvän ja kattavan työhakemuksen. Vihdoin alkaa tosiaan oppimaan niin hakemusten kirjoittamisesta kun itse haastatteluistakin, että mitä kannattaa miettiä etukäteen, mitä kannattaa sanoa ja mitä ei. Jo gröna lundin haastattelusta opin paljon. Tää on kyllä aika tekniikkalaji. No, onpahan sitten treenattu valmiiks kun pitää ruveta opettajantöitä etsimään :)

Nyt on aika lähteä tanssitunnille ja illalla sitten vielä kirjastoon lukemaan huomisen luennon kirjallisuutta. Palataan!!