sunnuntai 18. marraskuuta 2007

Jääprinsessat


Taas on päästy viikon loppuun ihan hujauksessa. Oikean päätöksen tein ennen tänne tuloa kun päätin, että lähden vuodeksi, hirveetä olis tulla jo kohta kokonaan kotiin! Toki hetkittäisiä kotikaipuita on, mutta innolla odotan kyllä kevätkautta täällä.

Kuten kuva kertoo, käytiin luistelemassa! Kungsträdgårdenissa, t-centralenin lähellä on luistelurata ja päätettiin lähteä siis sinne Piritan, Petran (saksa), Rachellen ja sen äidin kanssa. Kaikki oli parempia luistelemaan (vaikka jenkeissä luistelua ei opetella koulussa) kun minä..mutta mä syytän mun tosi tylsiä luistimia! Muutenhan mä olisin tehnyt siellä vaikka minkälaisia piruetteja! :) (Kuvassa Rachellen äiti Vicki, Petra ja joku kummajainen)

Maanantain tapahtumista kerroinkin, kun oltiin ruotsalaisten tyttöjen kanssa syömässä. Tiistainahan mun piti ottaa paatti sinne Suomeen, mutta lopulta tuli niin paljon kouluhommia tälle viikolle, että jouduin sen peruuttamaan, valitettavasti. No, kohta mä tuun käymään joka tapauksessa. Alkuviikosta ei tapahtunu mitään kummosta, luentoja ja läksyjä ainoastaan. Keskiviikkona käytiin luistelemassa ja sen jälkeen mentiin syömään ihanat muffinssit. Jos joku muffinssihirmu tulee täällä käymään niin mä neuvon tien parhaitten ja isoimpien muffinssien luokse! Torstaina oli luento ja ennen tanssituntia istuin kavereitten kanssa (samat vanhat) kahvilla ja sovittiin tulevien viikkojen tapahtumia, ettei aika käy pitkäksi :) Perjantaina tavattiin meijän pari kurssin ryhmätyön tiimoilta ja muuten oon ollut kotona vaan lukemassa. Ainiin, eilen käytiin Rachellen, Andrean ja Petran kanssa urheilubaarissa kattomassa Ruotsi-Espanja jalkapallo-ottelua. Ei sinänsä, että jalkapallo kiinnostais meikäläistä pätkääkään, menin sinne vaan seuran vuoksi kun olin lukenut koko päivän kotona. Tiistaina on suullinen tentti, johon pitää lukea tyhmä romaani (pakkolukemista ala-asteelta yliopistoon) ja luentoja aika paljon (eli siis kolme :) Perjantaita odotan kun kuuta nousevaa! Oltiin eka ajateltu mennä porukalla joulupöytään (joita täällä Tukholmassa on tosi paljon), mutta koska ne on kaikki niin kalliita, päätettiin tehä oma joulupöytä ja päästä halvemmalla. Ollaan täällä meidän luona Lidingössä ja jokainen tuo jotain perinteikästä oman maansa jouluun kuuluvaa jouluruokaa ja ihan pienen lahjan (10-20kr). Tänne tulee yhteensä 9-11 ihmistä ja suomi, ruotsi, amerikka, kanada ja saksa on sitten edustettuina :) Ja se minkä takia mä oon erityisen innoissani on se, että Angelica (se ruotsalainen sieltä meijän kurssilta) vastasi, että "så himla roligt, jag kommer mer än gärna på lilljul på lidingö!" Jee!! :) Niin ja sittenhän lauantaina saan taas tuulahdusta sieltä kotoolta kun äiti, Juha ja Ella tulee risteilylle tänne! :) Mukava viikko siis edessä, kunhan siitä typerästä suullisesta tentistä selvitään.

Mukavaa viikkoa kaikille!

maanantai 12. marraskuuta 2007

Elämä hymyilee taas Tukholmassa

Edellisestä kirjoituskerrasta ei ole juurikaan aikaa, mutta nopeasti pitää raportoida nyt kun en meinaa pöksyissäni pysyä! :) Nyt siellä monet jo miettii, että mitä elämää mullistavaa mulle on oikeen tapahtunu ja pitää mua täysin pimahtaneena kun sanon, ettei mitään muuta, kun että olin tänään syömässä lounasta Östermalmilla näiden kahden ruotsalaisen kurssikaverin kanssa!! :) Olin yksin tänään luennolla (Pirita Englannissa) ja menin Angelican (tää on nyt se tyttö, joka näytti alusta alkaen siltä, että se vois olla kiva:) viereen istumaan (normaalisti istutaan Piritan kans kahestaan vähän eristyksissä). Tauolla ne odotti mua ja mentiin yhdessä hakemaan kahvit ja tunnin lopuksi Amalia (se tyttö, joka näytti siltä, ettei meillä olis puhuttavaa toisillemme) sano lähtevänsä kaverin kanssa Södermalmille lounaalle, että haluaako joku tulla mukaan. En ekaks sanonu mitään, mutta kun Angelica sano lähtevänsä, päätin mäkin liittyä seuraan! Juteltiin mm. suomalaisista perinneruoista ja Amalia sano kuinka hirveetä kalakukko on (olen samaa mieltä :) ja sitten ne kysy multa muita perinneruokia ja mainitsin mämmin :) Niiden mielestä se oli hauska nimi :D Amalian äiti on suomalainen, mutta se ei siis ite puhu yhtään suomea. Ainoa kontakti on jotkut suomalaiset perinteet. Sain kuulla kuinka lähes virheetöntä ruotsia puhun (!!), mutta sanavalinnat on niiden korvaan välillä hauskoja. Ja syy ei ole siis minun vaan sen pirun suomenruotsin!! Esim. veckoslut-sanaa täällä ei käytetä ollenkaan, se on ihan vanhanaikainen sana. Aina siis toivotetaan esim. trevlig helg! (Ei trevligt veckoslut) Ja sitten puhuessani käytin sanaa "flicka", joka on varmaan ensimmäinen sana, joka ruotsista koulussa opitaan ja ne nauro mulle :D Flicka tuo täällä assosiaatiot pienestä tytöstä (samoin myös pojke-sanan kanssa). Siispä nyt tiedän, että pitää käyttää sanoja tjej ja kille :)

Tällä kertaa ei sen enempää. Piti vain kertoa kuinka mä VIHDOIN pääsin puhumaan ruotsia enemmän kun pari sanaa siellä täällä!! Molemmat näistä tytöistä on tosi mukavia! Toivottavasti niitä näkee enemmänkin.

lauantai 10. marraskuuta 2007

Tutinoissa ruotsalaisista "kavereiden aluista" :)

Hejsan! Taas on säännöllisen Tukholma-raportoinnin aika. Näin aluksi mainittakoon, että olen useasti järkyttynyt kuinka minä, joka olen aina kirjottanut sujuvaa suomea täysin ongelmitta, kirjotan nykyään ihan ihmeellisiä lauseita, jotka huomaan vasta jälkeenpäin. Nyt jätän tekstin sikseen ilman korjailuja niin katsotaan kuinka ihmeellisiä kummajaisuuksia tänne oikein jää.

Täällä on menossa taas parempi kausi, vaikka itseasiassa asunnon puute vuodenvaihteen jälkeen alkaa olemaan kohta ihan todellinen ongelma. Täytyy ottaa se asia aktiiviseen käsittelyyn nyt heti! Pirita matkusti perjantaina Lontooseen ja mä olen saanut olla kotona ihan yksikseni, ihanaa! :) Eilen pidettiin täällä meillä pippalot, jotka meni ihan mukavasti. Paikalla oli mun lisäkseni Leena ja sen pari suomalaista kaveria, jotka on täällä pistäytymässä, Petra saksasta ja Rachelle sekä sen äiti jenkeistä. Oli illan aikana hauska seurata niiden suhdetta - oli niin jenkkiläistä nimittäin ja erosi kyllä täysin suhteesta ja tavoista, joihin ollaan Skandinaviassa ja varmaan pohjoiseuroopassakin totuttu. Hyvin se äiti vietti illan meidän kanssa ja piti hauskaa :D Mä sain taas kuulla kuinka mulla on brittiaksentti, jee! :)

Tää päivä vietettiin kaupungilla suurinpiirtein samalla kokoonpanolla (paitsi Rachelle ja äiti puuttu) ja illalla käytiin ravintolassa syömässä Gamla stanissa. Se on kyllä niin uskomattoman ihana paikka. Se ei oo päivällä yhtään niin mahtava kun se on täynnä turisteja, mutta iltasin kun siellä ei oo juuri ketään, se on aivan ihana! Huominen menee täysin siivotessa ja läksyjen lukemisessa. Viikon päästä on uusi tenttikin, että siihenkin pitää taas alkaa lukemaan.

Meijän ryhmässä on tosiaan kaks (tai oikeestaan kolme) nuorempaa ruotsalaista tyttöä. Yhtä niistä katoin jo aluksi, että se näyttää siltä, että se vois olla kiva, mutta en vaan millään uskaltanu mennä puhumaan sille, vaikka kuinka teki mieli (kun en keksiny mitään puhuttavaa). Yks niistä näytti siltä, että meillä ei olis edes hirveesti yhteistä eikä mitään puhuttavaa ja siksi olinkin ihan ymmälläni kun se tuli sillon meidän kurssin lopputyöesityksen jälkeen sanomaan, että tosi hyvin meni esitys. No mutta nyt ollaan sitten koulussa vaihdettu pari sanaa niiden kanssa ja rohkaisin mieleni ja pyysin niitä eilen tänne meidän kanssa juhlimaan. Etenkin toinen (se kivalta näyttävä) vastasi sitten tekstiviestiin, ettei pääse kun on Pariisissa viikonlopun, mutta muuten tulisi tosi mielellään ja että pitää mennä joku toinen kerta yhdessä viihteelle ja että olis tosi kiva nähdä koulun ulkopuolellakin:) Toinen sanoi, että oli sopinu jo muiden kavereidensa kanssa menevänsä ulos, mutta sanoi, että mun pitää ilmottaa mihin päädytään illalla, että voidaan mahdollisesti nähdä kaupungissa. (Ei sitten nähty kun oltiin ite niin myöhään liikkeellä) Nyt pitää vaan yrittää tutustua niihin enemmän ja toivoa, että niiden kautta vois sitten tutustua useampiinkin ruotsalaisiin ihmisiin. Koska onhan se nyt säälittävää, jos lukukauden jälkeen voi sanoa, ettei tunne yhtäkään ruotsalaista, eikä oo juurikaan edes puhunut niille! Siispä nyt tästä tulee projekti ;D

tiistai 6. marraskuuta 2007

Kaverit jätti, naapurit ei ole huomaavinaankaan, asuntoa ei kohta ole ja rahatkin on loppu..

Näin siis Tukholmassa. Mutta huumorilla mennään silti eteenpäin :) Kyllä on todettava, että ne ylistävät tarinat, joita on muiden vaihtovuosista kuullut, ei ole kyllä sovellettavissa tämän tytön vaihtovuoteen. Jostain kumman syystä jatkuvista vastoinkäymisistä huolimatta kokemus on ollut..hmm..no ainakin opettava. Ei, kyllä täytyy silti sanoa, että onnellinen olen, että tänne tulin.

Lompakko löytyi kun kävin henkilökohtaisesti toisesta kyseisen illan paikoista kysymässä sen perään. Tosin, kiitos jonkun epärehellisen ihmisen, ei siellä ollut enää sitä 400 kruunua. Ajokortti oli, mutta mitäpäs kukaan sillä tekisikään. En vaan osaa ymmärtää, että miksi ihmiset on sellasia kun ne on? Itse en olisi ottanut rahoja lompakosta, missään nimessä, vaan olisin ollut tyytyväinen lompakon löytäessäni ja palauttanut sen sisältöineen tietäen, että sitä kaipaava tulee olemaan onnellinen saadessaan kaiken takaisin.

Yhtäkkiä kaveririntamalla on täällä tapahtunut ihan kummia. Ennen tehtiin kaikkea yhdessä tämän tietyn porukan kesken täällä, mutta nyt kutsua aktiviteetteihin ei tule mulle ja Piritalle ollenkaan?! Puhuttiin aikoinaan, että kun Rachellen äiti tulee jenkeistä tänne, tehdään vaikka mitä, mutta nyt kun se sitten on täällä ja muut ovat tekemässä tätä 'vaikka mitä', ei kukaan mainitse asiasta meille ja kysy meitä mukaan. Tiedä sitten mistä sitä nyt tuulee!?

Christina ja Micke (talon omistajat) sanoi ennen reissuun lähtemistä, että seinänaapurit auttaa sitten jos tulee jotain ongelmia ja sitä ne naapurit itsekin joskus totesivat. No, nyt meillä on ongelmia tv-antennin kanssa. Käytiin kohta viikko sitten pimpottamassa ovikelloa eikä kukaan tullut avaamaan (mutta ei olla varmoja josko siellä kuitenkin oli joku kotona) ja sen jälkeen laitettiin tekstiviesti, että tarvittaisiin apua. Kukaan ei ole tullut eikä viestiin ole edes vastattu.

Saatiin eilen tietää, että opiskelija-asunnot on jaettu jo viime kuun alussa, eli meillä ei niihin ole enää osaa eikä arpaa ja tämän kämpänhän vuokrasopimus loppuu joulukuun lopussa. Uusia asuntoja on vaikea etsiskellä, kun niitä ei vielä vuodenvaihteesta eteenpäin tässä vaiheessa vielä ilmotella tai sitten tarjonta tulee kokonaisuudessaan olemaan varsin niukkaa. Että se on mukavaa jos ei uutta asuntoa löydy! Että hyvällä onnella ei saada uutta asuntoa. Sitten asun vaikka sillan alla, mutta kotiin en näin lyhyen ajan jälkeen kyllä tule, etenkin kun ei sielläkään ole omaa asuntoa, töitä eikä opiskeltavaakaan.

Niin ja tuo rahatilannehan on jo vanha tuttu, että koska sitä rahaa ei puissa kasva ja kun töissäkään ei käy, niin mihinkäs se tilanne siitä muuttuisi. Vitsailtiin tänään Piritan kanssa, että joudutaan kohta menemään myymään jotain joulukuusia kun rahat loppuu kokonaan...ei saisi vitsailla, kohta me nimittäin oikeesti löydetään itsemme sieltä :)

Eilen oli tentti, joka aiheutti kovasti stressiä koko edeltävän viikon. Tentti meni ehkä ihan suhteellisen hyvin(!?), mutta on myös mahdollista, että olen kirjoittanut ihan omiani vastauksiin. Läpi se nyt jok.tap. menee, katsotaan millä arvosanalla.

Tämä oli kaikki tällä kertaa. Tukholma hiljenee hetkeksi :)

tiistai 30. lokakuuta 2007

Roppakaupalla säälipisteitä

Hejsan! Asiat on aika pitkälti samassa jamassa kun viimeksikin, mutta yritän vaan unohtaa ne, ettei ahdistus pilaa kaikkea. Soitin toiseen näistä paikoista, joissa perjantaina olin ja hetken verran oli toivonkipinää, että se lompakko löytyisi sieltä kun niillä oli ilmeisesti monia lompakkoja siellä, mutta ei kuulemma mulle kuuluvaa. Yritän ehtiä käydä siellä vielä joku ilta henk.koht. kattomassa. Ne työntekijät on ausseja, joten jospa ne ei vaan tajunnu miten mun nimeni kirjotetaan (vaikkakin kyllä tavasin sen niille englanniksi...) Toiseen paikkaan lähetin sähköpostia heti viikonloppuna, mutta ei sieltä oo vastattu. Pitänee siis sielläkin käydä.

Tänään oli viimenen kerta meidän grammatik-kurssia (ens viikolla jatkuu saman ryhmän kanssa fonetik och fonologi:) ja ens maanantaina on tentti (kääääk!) Se ryhmä on tosi mukava ja lämminhenkinen, mutta muutamaa lukuunottamatta kaikki on siellä jo aikuisia. Kurssin lopputyönä tehtiin ryhmätyö, jossa etsittiin joku ulkomaalainen ruotsin opiskelija, nauhotettiin sen puhetta 15 min ja litteroitiin se (=kirjotettiin kaikki mitä se sanoi) ja sen jälkeen jokainen ryhmän jäsen keskittyi omaan osa-alueeseensa siinä puheessa. Mun osa-alue oli sanajärjestys (vitsi ruotsin sanajärjestys on vaan niin ihanaa!:), muita aiheita oli tempus ja nominaalifraasit. Sen lisäksi, että siitä tehtiin kirjallinen työ, se piti lyhyesti esittää myös luokan edessä. Aikarajaksi oli annettu 10min. Tänään meinas mennä (tai menikin!) hermot niiden aikuisten kanssa siinä ryhmässä kun niiden piti NIIN päteä siellä!! Yksi ryhmä piti siis 30minuutin (!!!)esittelyn omasta työstään sisältäen kaikenmaailman näytteet nauhalta ja printatut monisteet kirjallisesta osuudesta ja puhuttiin ummet ja lammet! Mä en käsitä, että jos annetaan aikaraja niin eikö ihmiset osaa pitäytyä siinä?? Olihan se niiden esitys hieno, mutta ei sellanen, jollainen sen piti olla ja mun mielestä opettajan pitäisi sakottaa tollasista. Ei kahden tunnin tentissäkään voi istua neljää tuntia eikä kysymyksiin kirjoteta niistä aiheista, joita siinä ei kysytä! Ja kyllä nyt tulevilla opettajilla pitäis olla jotain ajankäyttötajua! Ne on ne aikuisopiskelijat, jotka vie koko opiskelun ihan uskomattomuuksiin.

No, joka tapauksessa. Kaikki siinä ryhmässä tietää, että me Piritan kanssa ei olla ruotsalaisia eikä puhuta ruotsia äidinkielenämme, joten ollaan vähän "eksoottisempia" siellä :) Tänään pidettiin sitten meidän 10-minuutin (!!) esitelmä omasta ryhmätyöstämme ja se oli niin sulosta, kun kolme ihmistä tuli sen jälkeen henkilökohtasesti sanomaan, että "tosi hyvä esitys ja tosi hyvin meni" :D Kenellekään muulle ei siellä olla sanottu noin, eikä kukaan sanonu sille kolmannelle jäsenelle meidän ryhmästä, ainoastaan meille. Eikä se esitys ollut millään tavalla erityinen tai hieno, puhua pälätettiin samalla tavalla kun muutkin. Mutta ne nyt halusi kannustaa meitä kun ne tietää, että puhutaan ruotsia vieraana kielenä ja se oli kyllä niin liikuttavaa ja sulosta. Mutta kyllähän ne vähän säälipisteitä oli, vaikkakin positiivisin mielin annettuja :D Siinä ryhmässä on pari mukavaa noin meidän ikästä tyttöä, pitää yrittää päästä juttelemaan niiden kanssa, sillä ruotsalaiset kaverit olis kyllä tarpeellisia täällä.

Täällä ei varmaan sen kummempaa. Syksy on jo pitkällä ja lehtiä on maassa vaikka kuinka, mutta lämpötila pysyy aika pitkälti 8-10 asteen kieppeillä. Tänään oli viikon toinen ja viimenen luento, eli loppuviikko on vaan tenttikirjojen kanssa painimista. Rachellen äiti tulee perjantaina jenkeistä tänne käymään, joten saatetaan tehdä porukalla jotain kivaa. Ainiin, meidän sateliittianteenni on huonosti, eikä näytä kanavia ollenkaan. Ollaan saatu ohjeet mitä sille pitää tällasessa tapauksessa tehdä, joten molemmat Piritan kanssa vuorotellen kiivettiin tänään katolle ja yritettiin saada sitä kuntoon, ilman tulosta tosin. Oli pelottavaa kiivetä sinne katolle kun tuntu, että tiilet lähtee irti!!

Nyt on pakko avata tenttikirjat. On kiva kun soittelette ja mailailette sieltä Suomesta, tehkäähän sitä useamminkin :)

lauantai 27. lokakuuta 2007

Ahdistusta

Mistähän sitä alottaisi tällä kertaa. Varmaan siitä, että vaikka edellisessä tekstissä hehkuttelin, että Berliini odottaa, en sinne kuitenkaan lähtenyt! Torstaina oli lento ja torstaina aamupäivästä päätin, että jätän menemättä. Muutin mieltäni koko ajan, mutta lopulta totesin, että a) ei ole ylimääräistä rahaa lähteä, b) viikon kuluttua on tentti, johon pitää ehtiä lukemaan ja c)mulla ei ole missään vaiheessa ollut hinkua lähteä sinne (kysykää vaan miksi varasin liput!:), joten miksi sitten oikeesti pitäis lähteä. Ihan tyytyväinen oon ollu, etten lähteny etenkin rahan puolesta. Eilen käväsin istumassa kavereiden kanssa tovin ulkona ja tänään illalla kun olin lähdössä kauppaan totesin, että hukkasin sitten eilisellä reissulla lompakkoni. Onni onnettomuudessa oli, ettei siellä ollu muuta kun ajokortti ja 40e rahaa, mutta tässä rahapulassa viimenen asia, jonka haluaa hukata, on viimeset rahansa :( Yritän nyt vielä kysellä niistä kahdesta paikasta, joissa eilen oltiin, että jos joku olis palauttanut sen sinne, mutta vaikka oliskin, ei niitä rahoja kyllä enää siellä ole. Tänään yritin sitten siirtää nettipankissa tililtä toiselle rahaa millä elää, mutta ilmeisesti mun tunnukset on vanhentunu ja Nordealta on lähetetty uudet, ne ei vaan koskaan oo päätynyt mihinkään osoitteeseen. Eli mä en pääse tileihini kiinni ollenkaan ties kuinka pitkään aikaan. Nyt saa sitten soitella pitkin maita ja selvitellä tätä. Ja nyt on iskenyt ahdistus ens vuoden asuinpaikastakin, että mistä löydän ittelleni asunnon ja mitä jos en löydä. Täytyy kyllä sanoa, ettei tää vaihtovuoden alku ole kyllä huoletta mennyt. Ensin aiheutti asunto hirveetä stressiä ja ahdistusta ja nyt kun hetkeksi ollaan päästy mieleiseen kotiin, niin iskee totaalinen raha-ahdistus ja uusi asunto-ahdistus.

Että näin mielekkäissä tunnelmissa tänään taas täällä Tukholmassa. Haluaisin hirveesti tulla suomessa käymään ens viikolla, mutta pelkään, että jos tuun, en millään enää haluais tulla takas tänne Ruotsiin kaiken ahdistuksen keskelle. Tuntuu vaan, että jouluun on vielä niin ikuisuus, enkä jaksa odottaa niin kauan, että pääsen kotiin.

keskiviikko 24. lokakuuta 2007

Off to Berlin

Pitkällisen ja tuskallisen pohtimisen tulos oli se, että Berliiniin on lähdettävä. Olin jo jättämässä leikin kesken (ja mieli tekisi vähän vieläkin), mutta kun kerta lennot on maksettu niin ei auta itkut markkinoilla. Lentokenttäbussi täällä päässä ei ollut ihan niin törkyhintainen kun alunperin olin luullut (alunperin 40e, nyt "vain" 25e edestakaisin), joten sen vuoksi pakotan itseni lähtemään. Tuleepahan sekin kaupunki nähtyä ja voin sanoa käyneeni Saksanmaalla. Jos innostun, niin hyvä niin, mutta luulenpa, että keskityn tulevien opetuskielteni maihin, jotta matkailusta on ammatissakin sitten ihan oikeasti hyötyä.
Löysin muuten ihanan kaupan Drottninggatanilta ja jouluna te kaikki toivotte etten olisi koskaan tullutkaan Ruotsiin vaihtoon kun avaatte joululahjojanne! ;)

Toblerone-hirmu (söin puolessa viikossa 1200g tobleronea!) hiljenee ensi viikkoon asti. Sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä palaan siis Ruotsiin (jos kone pysyy ilmassa - pelottaa valehtelematta jo nyt). Älkäähän rakkaat soitelko sinä aikana kun se olen sitten minä, joka maksaa viulut.