Roppakaupalla säälipisteitä

Hejsan! Asiat on aika pitkälti samassa jamassa kun viimeksikin, mutta yritän vaan unohtaa ne, ettei ahdistus pilaa kaikkea. Soitin toiseen näistä paikoista, joissa perjantaina olin ja hetken verran oli toivonkipinää, että se lompakko löytyisi sieltä kun niillä oli ilmeisesti monia lompakkoja siellä, mutta ei kuulemma mulle kuuluvaa. Yritän ehtiä käydä siellä vielä joku ilta henk.koht. kattomassa. Ne työntekijät on ausseja, joten jospa ne ei vaan tajunnu miten mun nimeni kirjotetaan (vaikkakin kyllä tavasin sen niille englanniksi...) Toiseen paikkaan lähetin sähköpostia heti viikonloppuna, mutta ei sieltä oo vastattu. Pitänee siis sielläkin käydä.

Tänään oli viimenen kerta meidän grammatik-kurssia (ens viikolla jatkuu saman ryhmän kanssa fonetik och fonologi:) ja ens maanantaina on tentti (kääääk!) Se ryhmä on tosi mukava ja lämminhenkinen, mutta muutamaa lukuunottamatta kaikki on siellä jo aikuisia. Kurssin lopputyönä tehtiin ryhmätyö, jossa etsittiin joku ulkomaalainen ruotsin opiskelija, nauhotettiin sen puhetta 15 min ja litteroitiin se (=kirjotettiin kaikki mitä se sanoi) ja sen jälkeen jokainen ryhmän jäsen keskittyi omaan osa-alueeseensa siinä puheessa. Mun osa-alue oli sanajärjestys (vitsi ruotsin sanajärjestys on vaan niin ihanaa!:), muita aiheita oli tempus ja nominaalifraasit. Sen lisäksi, että siitä tehtiin kirjallinen työ, se piti lyhyesti esittää myös luokan edessä. Aikarajaksi oli annettu 10min. Tänään meinas mennä (tai menikin!) hermot niiden aikuisten kanssa siinä ryhmässä kun niiden piti NIIN päteä siellä!! Yksi ryhmä piti siis 30minuutin (!!!)esittelyn omasta työstään sisältäen kaikenmaailman näytteet nauhalta ja printatut monisteet kirjallisesta osuudesta ja puhuttiin ummet ja lammet! Mä en käsitä, että jos annetaan aikaraja niin eikö ihmiset osaa pitäytyä siinä?? Olihan se niiden esitys hieno, mutta ei sellanen, jollainen sen piti olla ja mun mielestä opettajan pitäisi sakottaa tollasista. Ei kahden tunnin tentissäkään voi istua neljää tuntia eikä kysymyksiin kirjoteta niistä aiheista, joita siinä ei kysytä! Ja kyllä nyt tulevilla opettajilla pitäis olla jotain ajankäyttötajua! Ne on ne aikuisopiskelijat, jotka vie koko opiskelun ihan uskomattomuuksiin.

No, joka tapauksessa. Kaikki siinä ryhmässä tietää, että me Piritan kanssa ei olla ruotsalaisia eikä puhuta ruotsia äidinkielenämme, joten ollaan vähän "eksoottisempia" siellä :) Tänään pidettiin sitten meidän 10-minuutin (!!) esitelmä omasta ryhmätyöstämme ja se oli niin sulosta, kun kolme ihmistä tuli sen jälkeen henkilökohtasesti sanomaan, että "tosi hyvä esitys ja tosi hyvin meni" :D Kenellekään muulle ei siellä olla sanottu noin, eikä kukaan sanonu sille kolmannelle jäsenelle meidän ryhmästä, ainoastaan meille. Eikä se esitys ollut millään tavalla erityinen tai hieno, puhua pälätettiin samalla tavalla kun muutkin. Mutta ne nyt halusi kannustaa meitä kun ne tietää, että puhutaan ruotsia vieraana kielenä ja se oli kyllä niin liikuttavaa ja sulosta. Mutta kyllähän ne vähän säälipisteitä oli, vaikkakin positiivisin mielin annettuja :D Siinä ryhmässä on pari mukavaa noin meidän ikästä tyttöä, pitää yrittää päästä juttelemaan niiden kanssa, sillä ruotsalaiset kaverit olis kyllä tarpeellisia täällä.

Täällä ei varmaan sen kummempaa. Syksy on jo pitkällä ja lehtiä on maassa vaikka kuinka, mutta lämpötila pysyy aika pitkälti 8-10 asteen kieppeillä. Tänään oli viikon toinen ja viimenen luento, eli loppuviikko on vaan tenttikirjojen kanssa painimista. Rachellen äiti tulee perjantaina jenkeistä tänne käymään, joten saatetaan tehdä porukalla jotain kivaa. Ainiin, meidän sateliittianteenni on huonosti, eikä näytä kanavia ollenkaan. Ollaan saatu ohjeet mitä sille pitää tällasessa tapauksessa tehdä, joten molemmat Piritan kanssa vuorotellen kiivettiin tänään katolle ja yritettiin saada sitä kuntoon, ilman tulosta tosin. Oli pelottavaa kiivetä sinne katolle kun tuntu, että tiilet lähtee irti!!

Nyt on pakko avata tenttikirjat. On kiva kun soittelette ja mailailette sieltä Suomesta, tehkäähän sitä useamminkin :)

Ahdistusta

Mistähän sitä alottaisi tällä kertaa. Varmaan siitä, että vaikka edellisessä tekstissä hehkuttelin, että Berliini odottaa, en sinne kuitenkaan lähtenyt! Torstaina oli lento ja torstaina aamupäivästä päätin, että jätän menemättä. Muutin mieltäni koko ajan, mutta lopulta totesin, että a) ei ole ylimääräistä rahaa lähteä, b) viikon kuluttua on tentti, johon pitää ehtiä lukemaan ja c)mulla ei ole missään vaiheessa ollut hinkua lähteä sinne (kysykää vaan miksi varasin liput!:), joten miksi sitten oikeesti pitäis lähteä. Ihan tyytyväinen oon ollu, etten lähteny etenkin rahan puolesta. Eilen käväsin istumassa kavereiden kanssa tovin ulkona ja tänään illalla kun olin lähdössä kauppaan totesin, että hukkasin sitten eilisellä reissulla lompakkoni. Onni onnettomuudessa oli, ettei siellä ollu muuta kun ajokortti ja 40e rahaa, mutta tässä rahapulassa viimenen asia, jonka haluaa hukata, on viimeset rahansa :( Yritän nyt vielä kysellä niistä kahdesta paikasta, joissa eilen oltiin, että jos joku olis palauttanut sen sinne, mutta vaikka oliskin, ei niitä rahoja kyllä enää siellä ole. Tänään yritin sitten siirtää nettipankissa tililtä toiselle rahaa millä elää, mutta ilmeisesti mun tunnukset on vanhentunu ja Nordealta on lähetetty uudet, ne ei vaan koskaan oo päätynyt mihinkään osoitteeseen. Eli mä en pääse tileihini kiinni ollenkaan ties kuinka pitkään aikaan. Nyt saa sitten soitella pitkin maita ja selvitellä tätä. Ja nyt on iskenyt ahdistus ens vuoden asuinpaikastakin, että mistä löydän ittelleni asunnon ja mitä jos en löydä. Täytyy kyllä sanoa, ettei tää vaihtovuoden alku ole kyllä huoletta mennyt. Ensin aiheutti asunto hirveetä stressiä ja ahdistusta ja nyt kun hetkeksi ollaan päästy mieleiseen kotiin, niin iskee totaalinen raha-ahdistus ja uusi asunto-ahdistus.

Että näin mielekkäissä tunnelmissa tänään taas täällä Tukholmassa. Haluaisin hirveesti tulla suomessa käymään ens viikolla, mutta pelkään, että jos tuun, en millään enää haluais tulla takas tänne Ruotsiin kaiken ahdistuksen keskelle. Tuntuu vaan, että jouluun on vielä niin ikuisuus, enkä jaksa odottaa niin kauan, että pääsen kotiin.

Off to Berlin

Pitkällisen ja tuskallisen pohtimisen tulos oli se, että Berliiniin on lähdettävä. Olin jo jättämässä leikin kesken (ja mieli tekisi vähän vieläkin), mutta kun kerta lennot on maksettu niin ei auta itkut markkinoilla. Lentokenttäbussi täällä päässä ei ollut ihan niin törkyhintainen kun alunperin olin luullut (alunperin 40e, nyt "vain" 25e edestakaisin), joten sen vuoksi pakotan itseni lähtemään. Tuleepahan sekin kaupunki nähtyä ja voin sanoa käyneeni Saksanmaalla. Jos innostun, niin hyvä niin, mutta luulenpa, että keskityn tulevien opetuskielteni maihin, jotta matkailusta on ammatissakin sitten ihan oikeasti hyötyä.

Löysin muuten ihanan kaupan Drottninggatanilta ja jouluna te kaikki toivotte etten olisi koskaan tullutkaan Ruotsiin vaihtoon kun avaatte joululahjojanne! ;)

Toblerone-hirmu (söin puolessa viikossa 1200g tobleronea!) hiljenee ensi viikkoon asti. Sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä palaan siis Ruotsiin (jos kone pysyy ilmassa - pelottaa valehtelematta jo nyt). Älkäähän rakkaat soitelko sinä aikana kun se olen sitten minä, joka maksaa viulut.

Vasamuseet

Paljon en ehdi nyt kirjotella kun koulutöitä pitää tehdä. Piti kuitenkin kirjottaa pieni kokoava raportti parista viime päivästä. Meillä on ollu tosiaan vieraita tässä lauantaista asti, Noora lähtee huomenna keskiviikkona ja Piritan sisko Henni lähtee torstaina. Eilen maanantaina käytiin Nordiska museetissa. Se oli ihan hieno paikka ja hyvin kerto esim. pohjoismaisista juhlista ja "rituaaleista", esim. konfirmaatiosta jne. Muut lähti museosta Gamla staniin kiertelemään ja mun piti mennä koululla käymään, kun oli tapaaminen Nobeljuhlien jatkobileiden järjestämisestä, jossa mä olen siis mukana. Tuun työskentelemään siellä baarissa ja teemana jatkopippaloissa on 1920-luku ja sen mukaan pitää sitten pukeutua. Tosin vaatteet tulee yliopiston puolesta.

Tänään odotettiin aamu Gigantilta liettä, jota ei koskaan tullut (jälleen yksi asia, joka tässä maassa ei toimi. Paasaan sen ensi kerralla!) ja kirjotettiin koulujuttua. Iltapäivästä mentiin käymään nelisteen Vasamuseetissa. Mä tiesin tästä Vasa-laivasta ihan vähäsen vaan etukäteen enkä tienny siitä Vasamuseetista sen enempää kun että se paatti on siellä. Mutta se museo ja se laiva on aivan uskomattoman hieno ja henkeäsalpaava!!! Suosittelen ehdottomasti kaikille matkaajille! Mä en ehtiny nähdä siitä museosta kun puolet, joten sinne on ehdottomasti päästävä uudestaan. Onneks se on lähellä :)

Torstaina olis lähtö Berliiniin, mutta en oo yhtään varma nyt meinaanko lähtee vai en. Ei yhtään huvittais ja ahdistaa rahanmeno :( Pitäis yrittää päättää.

Mä sekoilin taas viime yönä kun Noora nousi yöllä käymään vessassa:

minä: mitä sä teet?

Noora: kävin vessassa

minä: vaatteet päällä?

Noora: ei ku mulla on yöpuku

minä: ainii ku sul on tollanen yöpuku :D

Näin täällä. Kertoilkaahan tekin kuulumisianne!

Helsingin risteily

Nyt on kotiuduttu Helsingin risteilyltä. Torstaina tosiaan suunnattiin Viking Linen satamaan amerikkalaisten Rachellen ja Andrean, saksalaisen Kathin ja Hollantilais-englantilaisen Susanin kanssa. Hirveellä kiireellä saatiin juosta laivaan, mutta ehdittiin :) Menomatka oli varsin rauhallinen; käytiin tax free:ssä ja istuttiin ja juteltiin hytissä. Jo heti alkumatkasta Susan pelasti mun päiväni kysymällä, että oonko mä puoliksi englantilainen kun kuulostan ihan siltä kun puhun englantia :D Myöhemmin se päivitteli, että on tosi 'ainutlaatuista' (vai mitä sanaa se käyttikään), että mä kuulostan niin englantilaiselta ja puhun niin hyvin englantia! Mä olin niin otettu noista kommenteista ja nyt ens vuonna alotan enkun opintoni hyvillä mielin :)

Perjantai vietettiin siis Helsingissä. Ilma oli onneksi tosi kaunis. Kierreltiin keskusta-alueella ja käytiin kattomassa nähtävyyksiä. Pilvi oli päivän meidän mukana ja Annakin kävi moikkaamassa. Susan ja Kathi oli ihan innoissaan Helsingistä ja oli kiva seurata vierestä kuinka ne ihasteli kaikkea, mikä on itelle arkipäivää. Jenkit ei ollu ihan niin innoissaan, vaikka toteskin, että oli kiva käydä. Mutta ne ei ollu samanlaisia kulttuuri-ihmisiä kun me kaikki muut ja arvostaa todennäkösesti vähän erilaisia asioita. Laivalle palattiin ihan viimetipassa. Illalla huijattiin jotain tyhmiä suomalaisia, joille meni ihan täydestä, että ollaan kaikki ulkomaalaisia eikä ymmärretä sanaakaan suomea eikä ruotsia. Ne opetti joitain fraaseja suomeks ja ruotiksi Piritalle. Se oli hauskaa nauraa niille! :D

Noora tuli meijän mukana laivalla Ruotsiin ja Piritan sisko lensi tänne myös eilen. Nyt ollaan täällä nelisteen, on ollu mukavaa. Eilen kävästiin viihteellä, mutta mä ja Pirita aletaan vanheta kun ei jaksa enää juhlia niin paljon.

Alkuviikosta vieraillaan todennäkösesti museoissa ja pistäydytään välillä koulussa. Noora lähtee ke-iltana ja Piritan sisko torstaina. Ja mehän lähetään Piritan kanssa torstaina sinne Berliiniin. Mutta kirjottelen vielä uudestaan ennen sitä :)

Borta bra men hemma bäst

Ette usko kuinka ihanaa on ollut asua kodilta tuntuvassa asumuksessa sen edellisen loukun jäljiltä. Ollaan nautittu olostamme Piritan kanssa täysin rinnoin...ajatella, nyt saa syödäkin prikulleen kun itse haluaa! Lauantaina pidettiin kavereille tuparit, mutta äkillisten peruutusten takia paikalle tuli noin 10 ihmisen sijasta kaksi :) Mutta hauskaa meillä oli silti, syötiin, juteltiin ja pelattiin Tukholman Monopolia. Sellanen pitää saada kotiin kanssa! :)

Sunnuntaina meni kouluhommien parissa. Eilen ja tänään tiistaina oli luennot. Huomaa heti kun on koulua vaan pari kertaa viikossa, koska aamulla herääminen on todella tuskaa! Etenkin nyt kun mun sänky on ihanan pehmeä ja muhkea, niin ei täältä haluais nousta koskaan pois. Tänään mulla oli yhdellä tyhmällä kurssilla esitelmä Olof Palmesta (jep, tää on kun yläasteella konsanaan), joka piti tehdä parityönä. Aihe oli mun parini ehdottama ja joku aika sitten se vain tekstasi mulle, että hän meinaa tehdä Olof Palmen biografiasta. Olin ajatellut, että oltaisiin yhdessä keskusteltu, että mistä kannattaa kummankin kertoa, mutta ei sitten. Siinä sitten tuskailin pitkään, että mistä voisin tehdä oman osuuteni, koska politiikasta en halunnu mitään kertoa kun en siitä mitään tiedä. No pitkän pohdinnan ja tuskailun tuloksena päädyin sitten kirjottamaan siitä sen murhasta. Sovittiin sunnuntaina tän mun parin kanssa, että nähdään maanantaina ja keskustellaan, että miten rakennetaan se meidän esitys ja ettei puhuta samoista asioista. Maanantaina kun sitten nähtiin, se vaan tokas mulle, että "tässä on sulle materiaalia jos haluut kertoa Olof Palmen biografiasta, mä jätän kurssin kesken, eli saat pitää esitelmän yksin". Siitä sitten istuin sanattomana hetken ja ihmettelin, että se ei edes pahoitellut lyhyttä varoitusaikaa mitenkään. Totesin kuitenkin, etten ala yhtään ylimäärästä työtä tekemään turhan kurssin ja turhan esitelmän eteen sen takia, että joku osaa olla tollanen, joten tänään sitten kerroin vaan tilanteen ja puhua pölötin oman osuuteni, eli murhasta. Palaute oli yhdeltä kurssilaiselta, että "jättebra, som alltid" :) (puheita pidetään tolla kurssilla siis yhteensä 5)

Huominen päivä (keskiviikko) menee jumppatunnilla ja koulutöitä pakertaessa. Torstaina lähetäänkin sitten porukalla risteilylle ja perjantai ollaan siellä Helsingissä. Kivaa kävästä siellä, päästä ostamaan sellasia nuudeleita, joita täällä ei myydä ja nähdä kavereita :)

Ainiin, kissa on vielä hengissä, yksi iso viherkasvi tosin kärsii meidän hoidossa täällä...
(Kuvassa siis Snuffis)

Uusi, ihana asunto

Vihdoin koitti se päivä, jota ollaan Piritan kanssa odotettu heti tänne päästyämme, nimittäin uuteen asuntoon muutto! Hetken harmitti, kun Anette oli meille normaali parin päivän ajan ja harmitti se, ettei se aina voi olla normaali, jolloin oltaisiin voitu jäädä edelliseen asuntoon. No, harmitus katosi kun tuhka tuuleen, kun se tänään kysyi, että voiko se ottaa uudet vuokralaiset jo ennen kuun vaihdetta, jos joku haluaa muuttaa aikasemmin. Sanottiin, että toki meidän puolesta, mutta sillon halutaan osa maksetusta vuokrasta takaisin. Siihen se sanoi, ettei se ala vuokraa palauttamaan. Eli se ihan oikeesti edes viitsii ajatella, että se vois pitää meidän vuokran ja ottaa uuden vuokralaisen ja periä siltäkin vuokraa! Meillä on vuokrasopimus tän kuukauden loppuun voimassa ja palautetaan avaimet vasta viimeinen päivä. Jos se sinne jonkun ottaa, se rikkoo vuokrasopimusta. Sitä paitsi jätettiin sinne vielä joitain tavaroita, ettei se ainakaan ota sinne ketään. Uskomatonta toimintaa siltä taas!!

Muutettiin tänne uuteen asuntoon tänään aamulla ja Christina ja Micke lähti kahdentoista aikoihin kohti Bangokia. Olin todennut jo aikaisemmin kuinka ihania ihmisiä tää pariskunta oli ja kuinka ihana tää oli, mutta silti se taas yllätti positiivisesti. Tää on siis kaksikerroksinen paritalo. Alhaalla on mun huone, vessa/kylppäri, lukunurkkaus sohvan kera, pyykkihuone ja perheen lasten huoneet (2kpl). Ylhäällä on Piritan huone (alunperin Christinan ja Micken makkari), iso olohuone, vaatehuone ja vessa/kylppäri sekä pääsy takapihalle. Tää huone, jossa asustelen oli alunperin työhuone, mutta ystävällisesti ne oli tuonu toisen sängyistä tänne alas ja voitteko kuvitella, ostanut taulutelevision, digiboxin ja dvd-soittimen, että täällä alhaallakin voi katsoa telkkaria!!!! Olohuoneessa on myös taulutelkkari ja tilpehöörit + kotiteatteriäänentoisto ja kaapelitv:n ansiosta 1000 kanavaa! :D Ja sitten meitä "varten" ne oli uusinut myös pyykinpesukoneen, lieden ja lattiasta kattoon olevat jääkaapin ja pakastimen. Siis ihan uskomatonta! Jääkaappiin ne oli jättäny ruokaa ja kuivakaappiin myös ja sano, että kaikki saa syödä...mausteita jne saa käyttää ja tavaroita saa penkoa, jos etitään jotain. Kissi on ihana tapaus, sen nimi on Snuffis. Se on norjan metsäkissa, joskaan ei täysin puhdan kuulemma. Me ollaan jo hyvää pataa Snuffiksen kanssa :)

Täällä siis menee mukavasti ja on ihanaa olla ns. omassa kodissa!

Liikunnan hurmaa

Kävin juuri tanssitunnilla, ette arvaa kuinka ihanaa oli parin kuukauden tauon jälkeen taas liikkua. Tällä liikkumattomuudella, jota täällä oon harrastanut, on alkanut olemaan jo näkyvät vaikutukset, joten oli pakko tehdä jotain. Ostin törkeästi ylikalliin (yli 80e) 3kk kortin koulun onnettomalle liikuntakeskukselle, koska totesin, etten voi olla liikkumatta koko vuotta, oli jäsenmaksu kuinka yliampuva tahansa. No onneksi sentään löysin sieltä kivoja tunteja ja ton hinnan maksettua tulee ainakin käytyä siellä :)

Aloin pari päivää taaksepäin miettimään ns. normaalissa mielentilassa (ei siis ottanut mikään päähän, eli ajattelun tulos ei ole vääristetty:), että vaikka kuinka yritän, en keksi yhtään ainutta asiaa Tukholman yliopistossa, joka olis paremmin kuin Helsingissä. Samantasoiseksi voi mainita opetuksen laadun, mutta muut asiat ei yllä edes samalle tasolle. Kummallista.

Tänään aamulla sai unenpöppörössä aloittaa päivän sillä, että bussissa luki kuinka viikonloppuna oli 16-vuotias poika potkittu kuoliaaksi täällä Tukholmassa. Tekijöinä kourallinen samanikäisiä poikia. Tuntuu, että täällä on enemmän ns. pahoja uutisia kun Helsingissä, vaikka kyllä sielläkin niitä hulluja on. Mutta siellä tällaset asiat tuntuu olevan vielä pienemmässä mittakaavassa. Tosin yksi hyvä puoli Tukholmassa on: täällä ei ole niin paljon spurguja, että niihin kompastelee kadulla kävellessään. Pari oon nähnyt siellä täällä kun taas Helsingissä koko keskusta sikiää niitä.

Lupailin viime kerralla, että raportoin siitä Anette-keskustelusta, joten teen sen nyt :) Siitä on jo siis tovi aikaa. Menin illalla (ennen kahdeksaa:) laittamaan ruokaa ja samalla keräsin rohkeutta avata suuni. Pelosta, jännityksestä ja ahdistuksesta konkreettisesti täristen sitten alotin kysymällä, että onko siihen joku syy, että se sanoo asioista aina vaan Piritalle eikä mulle ollenkaan. Kuulemma ei ollut tarkoituksenmukaista, vaan se sanoo sille, kumman se sattuu näkemään. Sitten sanoin, että mun mielestä(/meidän mielestä) on väärin, että se syyttää meitä kaikesta. Se sanoi puolestaan, että se on kyllästynyt siihen, että hän vain antaa ja yrittää olla YSTÄVÄLLINEN, mutta me ei mitään muuta kun valiteta vaan!!! :D A) se on SE, joka valittaa leivänmuruja myöten ja B) me ei olla valitettu yhdestäkään asiasta, kuunneltu vaan sen huutamista ja oltu hiljaa. Että en tiedä mistä se tonkin sitten on saanut päähänsä. Sitten se sanoi, että se on kyllästynyt siivoamaan meidän jälkiä. Sanoin sitten vastaan, että me siivotaan täällä yhtälailla kun sekin. Sen myönnän, että huone mulla on toisinaan sikinsokin (mutta sehän ei ketään yllätä :), mutta yleiset paikat me pidetään Piritan kanssa siistinä. Totesin sitten vaan, että kun se valittaa ja syyttää meitä kaikesta, mutta että Pirita pesi sillon sen mikron, joka oli oksettava ja minä oon pessyt sen tiskiharjoja sen käytön jälkeen, ja että samalla tavalla imuroidaan jne kun se itekin. Piti sanoa toi kaksi kertaa, että se kommentoi siihen, ja sittenkin kommentti oli, että "ihan hyvä, että pesitte sen mikron, mutta silti voisitte siivota jälkiänne". Tiskiharjasta se sitten sanoi, että "eihän se ole teidän, teidän pitää hankkia oma talouspaperi ja tiskiharja". Jep. No sitten otettiin siihen oma paperi ja ostettiin tiskiharja, jota pidettiin meidän puolella tiskipöytää. Joka kerta kun tultiin illalla kotiin, löydettiin se meidän tiskiharja makaamassa siellä likasessa tiskialtaassa. Nyt ollaan piilotettu se! :D Sitten yksi parhaimmista kommenteista oli se, kun se tosiaan totesi, että se vain antaa ja antaa ja yrittää olla ystävällinen (???) ja sitten hän ei MEIDÄN vuoksemme voi edes poikansa kanssa istua keittiönpöydän ääreen syömään, vaikka haluaisi :D Itsehän se nää idioottimaiset säännöt on keksinyt ja nyt SEKIN on sitten meidän vika...voi voi mitä hän nyt menettääkään. Kyllä se voi mun puolesta siinä istua ja syödä, mutta kun sen ego ei mahdu olemaan keittiössä kun joku muu on siellä. Se poika oli jossain vaiheessa useamman yön siellä ja tehtiin sitten Piritan kanssa ruokaa keittiössä kun kuulin sen 17-vuotiaan pojan sanovan jotain ja Aneten vastaavan, että "nyt ei voi mennä keittiöön kun tytöt on siellä" ja Pirita kuuli myöhemmin kun poika oli kysynyt, että "voiko nyt mennä?". Luojalle kiitos, että enää Y-K-S-I kokonainen päivä siinä vankilassa. Keskiviikkoaamuna otetaan kimpsut ja kampsut ja hilppastaan uuteen kotiin :)

Sitten hetkeksi muihin juttuihin. Viime viikonloppu oltiin lähes kokonaan vaan kotona. Perjantaina käytiin Gamla stanissa ravintolassa syömässä minä, Pirita, Leena ja Leenan isä. Oli ihanan tunnelmallista ja idyllistä kävellä niitä Gamla stanin katuja illalla. Lauantaina muut lähti outlet:iin paitsi minä ja Pirita jäätiin kotiin kun oli niin paljon koulutöitä. Tarkotus oli mennä la-iltana kahvilaan tms. istuskelemaan ja juttelemaan, mutta kaikki oli niin väsyneitä, että pysyttiin kotona. Eilen, sunnuntaina, käytiin Piritan ja yhen saksalaisen Kerstinin kanssa Medelhavsmuseet:issa. Opin paljon egyptijuttuja :) Niin ja sattumalta nähtiin myös kuninkaanlinnan edessä suoritettu vahdinvaihto tai joku muu paraatihomma, jonka oon nähnyt aikaisemminkin, mutta josta en muistanut mitään. Se oli hieno! Tällä viikolla ei hirveesti ole mitään suurempaa kuin muutto...luentoja ja paljon opiskeltavaa ja lauantaina ajateltiin pitää kavereille tuparit.

Keskiviikkona mä olen sitten oikeasti tavoitettavissa, sillä saadaan se oma netti!! :) Mulla on koneella Skype ja Messenger, eli soitelkaahan! :)

(Kuvassa: kun oltiin aikasemmin Skansenilla, siellä oli tollasia karvapalloja, jotka nukku tollee siististi jonossa:)

Stadshuset

Eilen oltiin tosiaan Tukholman kaupungin vaihto-oppilaille järjestämässä buffet-tilaisuudessa. Oltiin innolla odotettu tapahtumaa, olihan kyse sentään ilmasesta ruoasta, jota näin kalliissa kaupungissa ei jätetä väliin :) Pirita paastosi koko päivän ja mäkin yritin syödä normaalia vähemmän (mutta sorruin syömään tylsyyteeni kuitenkin!) ja ajateltiin, että syödään siellä kaupungintalolla niin paljon, ettei tarvii enää loppuviikosta syödä. No, kun päästiin perille, huomattiin, että se olikin tällanen seurustelutilaisuus, eli ei istuta pöydissä, vaan kierrellään ja kaarrellaan siellä lautaset kädessä...vähän niin kun cocktailtilaisuus. Siellä oli tosi paljon vaihtareita kaikista Tukholman korkeakouluista, joten tunnelma oli jokseenkin tiivis. Sitten puheen jälkeen kun sai käydä käsiksi ruokaan (joka oli muuten ihanan tasokasta...mm. erilaisia lohia!), niin tarjoilupöytien ympärille kasaantui niin paljon ihmisiä, että tuntui ihan toivottomalta yrittää päästä koskaan käsiksi niihin ruokiin. Ajattelin sitten, että odotan vuoroani ja menen sitten kun suurin ihmismäärä on jo hävinnyt siitä. Ei ollut hyvä idea! Enhän mä osannut ikimaailmassa ajatella, ettei sitä ruokaa tuoda lisää sitä mukaa kun se loppuu. Siispä siinä vaiheessa kun pääsin ite vihdoin ottamaan ruokaa, oli suurin osa jo mennyt :( Nakkeja siellä kyllä oli, mutta niistä ei mulle hirveästi ollut iloa. Siispä se siitä aikomuksesta, että olisin voinut olla syömättä loppuviikon. Illalla ennen nukkumaanmenoa oli jo hirveä nälkä, mutten voinut syödä mitään, sillä kellohan oli yli kahdeksan illalla, jonka jälkeen keittiöön ei mennä. Siispä piti vaan mennä nukkumaan, jotta unohti näläntunteen.

Tänään oli taas grammatik-luento ja kaikki sillä tunnilla oli sellasta asiaa, jonka mä olisin voinut opettaa. Jokseenkin ehkä turhauttavaa jos ei tolla kurssilla tule mitään uutta...mutta pakko mun on siellä nyt olla, kun en saa muuten riittävästi opintopisteitä. Kello on nyt 19:00, joten pitää lähteä juoksujalkaa kotiin, että ehtii tekemään ruoan ennen klo kahdeksaa. Se itehän voi tehdä siellä ruokaa vaikka klo 22 jos haluaa. Ainiin, en oo kertonut teille siitä kun menetin hermoni sen kanssa ja sanoin sille pari valittua sanaa. Siitä kerron ens kerralla.

(Tästä voitte käydä kattomassa millainen se kaupungintalo on: http://www.stockholm.se/Extern/Templates/InfoPage.aspx?id=34155 )

Elämä jatkuu

Hejsan! Elämä jatkuu kovan koti-ikävän jälkeenkin, juuri ja juuri! Elämä kulkee edelleen täällä samaa rataa... Lauantaina isi ja Erja kävi täällä kääntymässä, oli mukavaa saada tuulahdus sieltä kotisuomesta, mutta sillä oli myös hintansa. Muistan kun pienenä olin enon mökillä ja kun äiti tuli käymään siellä, iski lopulta hirveä koti-ikävä kun se lähti kotiin. Samoin kävi nyt, en ole siis muuttunut kummemmin reilussa 10 vuodessa :) Lauantai-iltana siis tuntui siltä, että haluan takas Suomeen siltä seisomalta ja la-ilta menikin sitten pipariksi. Pohdin pääni puhki, että millon pääsisin käymään siellä ja kävi mielessä sekin, että en halua jäädä tänne enää kevääksi...kunnes muistin, että eihän mulla ole siellä Suomessa asuntoa, opiskeltavaa eikä töitäkään :) Onneksi olo oli jokseenkin parempi sunnuntaiaamuna. Kyllä mä tosin silti yritin kattoa, että millon pääsisin käymään Suomessa, mutta ei mitään järkevää ajankohtaa ole ennen joululomaa :(

Lauantai-illan pipariksi menoon vaikutti myös se, että totesin ainakin yhden näistä jenkeistä "vihaavan" mua. Tai no tuskin vihasta voi puhua, mutta "ei tykkäävän". Sen huomaa sen käytöksestä mua kohtaan...kun mä en oliskaan paikalla. Vaikka ei mua melkeen ollutkaan, kun olin niin allapäin koko illan, että en puhua pukahtanut juuri mitään.

Sunnuntai vietettiin Piritan kanssa kotosalla ja käytiin kävelyllä nauttien ihanasta syysilmasta. Lauantaina oli aivan järkyttävä ilma, kun yritettiin isin ja Erjan kanssa keksiä tekemistä päiväksi, sunnuntaina siitä ilmasta ei tietenkään ollut tietoakaan, vaan taivas oli pilvetön. Näin se aina menee!

Mulla on vihdoin alkanu uus kurssi edellisen muntlig framställningin lisäksi. Tänään oli eka tunti nimittäin grammatikia ja mä tunsin itteni FIKSUKSI!! Toi on monille ensimmäinen kurssikokonaisuus yliopistossa ja mä vanha kurppa roikun tässä laitoksessa jo neljättä vuotta! Tosin lähes kaikki sillä kurssilla on aikuisia, toiset jo vanhoja, ja kyllä aikuisopiskelijat osaa olla toisinaan raivostuttavia pilkun viilaajia! Ei kaikkea tarvii kysyä, voi käyttää omaa päätään! Aikuiset on liian tunnollisia opiskelijoita, pieni laiskuus pitää kuulua asiaan. Mutta kurssi tuntuu kivalta ja helpolta. Siinä tehdään ryhmätyö, jossa nauhoitetaan jonkun henkilön puhetta, jolle ruotsi on toinen kieli (andraspråk) ja sitten se transkriboidaan ja sitten siitä tutkitaan, että millasia virheitä se henkilö tekee verbeissä, nominaalifraaseissa ja sanajärjestyksessä. Eli helppo juttu! Mutta kaikki muut tuntu olevan kauhuissaan siitä ryhmätyöstä. Mä pääsen ehkä loistamaan tällä kurssilla ;) Kaikki siellä on siis ruotsalaisia.

Tänään näin ekaa kertaa mun tandem-parin ja oli kivaa :) Käytiin lounaalla ja juteltiin ruotsiksi ja suomeksi. Niille tietämättömille, jotka ei ymmärrä mistä puhun: tandem-pari tarkottaa mun tapauksessa sitä, että mun parinani on ruotsalainen, joka haluaa oppia suomea. Siispä me tavataan ja puhutaan molempia kieliä ja autetaan toisiamme omissa äidinkielissämme.

Ei täällä taida olla sen kummempaa. Innolla odotan ens keskiviikkoa kun päästään muuttamaan :) Palailen taas!