Liikunnan hurmaa

Kävin juuri tanssitunnilla, ette arvaa kuinka ihanaa oli parin kuukauden tauon jälkeen taas liikkua. Tällä liikkumattomuudella, jota täällä oon harrastanut, on alkanut olemaan jo näkyvät vaikutukset, joten oli pakko tehdä jotain. Ostin törkeästi ylikalliin (yli 80e) 3kk kortin koulun onnettomalle liikuntakeskukselle, koska totesin, etten voi olla liikkumatta koko vuotta, oli jäsenmaksu kuinka yliampuva tahansa. No onneksi sentään löysin sieltä kivoja tunteja ja ton hinnan maksettua tulee ainakin käytyä siellä :)

Aloin pari päivää taaksepäin miettimään ns. normaalissa mielentilassa (ei siis ottanut mikään päähän, eli ajattelun tulos ei ole vääristetty:), että vaikka kuinka yritän, en keksi yhtään ainutta asiaa Tukholman yliopistossa, joka olis paremmin kuin Helsingissä. Samantasoiseksi voi mainita opetuksen laadun, mutta muut asiat ei yllä edes samalle tasolle. Kummallista.

Tänään aamulla sai unenpöppörössä aloittaa päivän sillä, että bussissa luki kuinka viikonloppuna oli 16-vuotias poika potkittu kuoliaaksi täällä Tukholmassa. Tekijöinä kourallinen samanikäisiä poikia. Tuntuu, että täällä on enemmän ns. pahoja uutisia kun Helsingissä, vaikka kyllä sielläkin niitä hulluja on. Mutta siellä tällaset asiat tuntuu olevan vielä pienemmässä mittakaavassa. Tosin yksi hyvä puoli Tukholmassa on: täällä ei ole niin paljon spurguja, että niihin kompastelee kadulla kävellessään. Pari oon nähnyt siellä täällä kun taas Helsingissä koko keskusta sikiää niitä.

Lupailin viime kerralla, että raportoin siitä Anette-keskustelusta, joten teen sen nyt :) Siitä on jo siis tovi aikaa. Menin illalla (ennen kahdeksaa:) laittamaan ruokaa ja samalla keräsin rohkeutta avata suuni. Pelosta, jännityksestä ja ahdistuksesta konkreettisesti täristen sitten alotin kysymällä, että onko siihen joku syy, että se sanoo asioista aina vaan Piritalle eikä mulle ollenkaan. Kuulemma ei ollut tarkoituksenmukaista, vaan se sanoo sille, kumman se sattuu näkemään. Sitten sanoin, että mun mielestä(/meidän mielestä) on väärin, että se syyttää meitä kaikesta. Se sanoi puolestaan, että se on kyllästynyt siihen, että hän vain antaa ja yrittää olla YSTÄVÄLLINEN, mutta me ei mitään muuta kun valiteta vaan!!! :D A) se on SE, joka valittaa leivänmuruja myöten ja B) me ei olla valitettu yhdestäkään asiasta, kuunneltu vaan sen huutamista ja oltu hiljaa. Että en tiedä mistä se tonkin sitten on saanut päähänsä. Sitten se sanoi, että se on kyllästynyt siivoamaan meidän jälkiä. Sanoin sitten vastaan, että me siivotaan täällä yhtälailla kun sekin. Sen myönnän, että huone mulla on toisinaan sikinsokin (mutta sehän ei ketään yllätä :), mutta yleiset paikat me pidetään Piritan kanssa siistinä. Totesin sitten vaan, että kun se valittaa ja syyttää meitä kaikesta, mutta että Pirita pesi sillon sen mikron, joka oli oksettava ja minä oon pessyt sen tiskiharjoja sen käytön jälkeen, ja että samalla tavalla imuroidaan jne kun se itekin. Piti sanoa toi kaksi kertaa, että se kommentoi siihen, ja sittenkin kommentti oli, että "ihan hyvä, että pesitte sen mikron, mutta silti voisitte siivota jälkiänne". Tiskiharjasta se sitten sanoi, että "eihän se ole teidän, teidän pitää hankkia oma talouspaperi ja tiskiharja". Jep. No sitten otettiin siihen oma paperi ja ostettiin tiskiharja, jota pidettiin meidän puolella tiskipöytää. Joka kerta kun tultiin illalla kotiin, löydettiin se meidän tiskiharja makaamassa siellä likasessa tiskialtaassa. Nyt ollaan piilotettu se! :D Sitten yksi parhaimmista kommenteista oli se, kun se tosiaan totesi, että se vain antaa ja antaa ja yrittää olla ystävällinen (???) ja sitten hän ei MEIDÄN vuoksemme voi edes poikansa kanssa istua keittiönpöydän ääreen syömään, vaikka haluaisi :D Itsehän se nää idioottimaiset säännöt on keksinyt ja nyt SEKIN on sitten meidän vika...voi voi mitä hän nyt menettääkään. Kyllä se voi mun puolesta siinä istua ja syödä, mutta kun sen ego ei mahdu olemaan keittiössä kun joku muu on siellä. Se poika oli jossain vaiheessa useamman yön siellä ja tehtiin sitten Piritan kanssa ruokaa keittiössä kun kuulin sen 17-vuotiaan pojan sanovan jotain ja Aneten vastaavan, että "nyt ei voi mennä keittiöön kun tytöt on siellä" ja Pirita kuuli myöhemmin kun poika oli kysynyt, että "voiko nyt mennä?". Luojalle kiitos, että enää Y-K-S-I kokonainen päivä siinä vankilassa. Keskiviikkoaamuna otetaan kimpsut ja kampsut ja hilppastaan uuteen kotiin :)

Sitten hetkeksi muihin juttuihin. Viime viikonloppu oltiin lähes kokonaan vaan kotona. Perjantaina käytiin Gamla stanissa ravintolassa syömässä minä, Pirita, Leena ja Leenan isä. Oli ihanan tunnelmallista ja idyllistä kävellä niitä Gamla stanin katuja illalla. Lauantaina muut lähti outlet:iin paitsi minä ja Pirita jäätiin kotiin kun oli niin paljon koulutöitä. Tarkotus oli mennä la-iltana kahvilaan tms. istuskelemaan ja juttelemaan, mutta kaikki oli niin väsyneitä, että pysyttiin kotona. Eilen, sunnuntaina, käytiin Piritan ja yhen saksalaisen Kerstinin kanssa Medelhavsmuseet:issa. Opin paljon egyptijuttuja :) Niin ja sattumalta nähtiin myös kuninkaanlinnan edessä suoritettu vahdinvaihto tai joku muu paraatihomma, jonka oon nähnyt aikaisemminkin, mutta josta en muistanut mitään. Se oli hieno! Tällä viikolla ei hirveesti ole mitään suurempaa kuin muutto...luentoja ja paljon opiskeltavaa ja lauantaina ajateltiin pitää kavereille tuparit.

Keskiviikkona mä olen sitten oikeasti tavoitettavissa, sillä saadaan se oma netti!! :) Mulla on koneella Skype ja Messenger, eli soitelkaahan! :)

(Kuvassa: kun oltiin aikasemmin Skansenilla, siellä oli tollasia karvapalloja, jotka nukku tollee siististi jonossa:)