The End

Viimeisen kerran piti vielä kirjottaa ennen kotiin lähtöä. Nyt on lahjat ostettu, rakkula on edelleen varsin ilkeän näköinen ja taidan Suomeen päästyäni mennä suoraan lääkäriin. Pakkaukset on melkein tehty ja kämppääkin on saatu jo siivottua. Outoa lähteä kokonaan pois täältä kodista! *niisk* Oli kyllä hienoa, että päästiin tänne. Jos oltaisiin jouduttu jäämään Anetelle, olisi vaihtovuosi loppunut varsin lyhyeen!

Huomenna meillä on luento kl 13-16, jonka jälkeen käydään nopeahkosti kahvilla ja jättämässä hyvästit Rachellelle, Andrealle ja Petralle. Outoa ajatella, että todennäköisesti jenkkityttöjäkin näkee viimestä kertaa. Koulusta tullaan sitten kotiin ja laiva lähtee klo 20.10 Turkuun.

Ainiin, pitää kertoa ihanista, auttavaisista naapureistamme. Sillon kun muutettiin tähän, Christina sanoi moneen otteeseen, että mitä tahansa meille tulee, voi naapureilta pyytää apua. Ja niin ne sanoi sillon itsekin! No, pyydettiin niiltä apua noin 2kk sitten meidän antennin kanssa, kun se oli mennyt huonosti, eikä saatu sitä Piritan kanssa kuntoon, vaikka molemmat kiivettiin katolle ja yritettiin. Kukaan ei koskaan tullut! Törmättiin sitten jossain vaiheessa perheen äitiin ulkona ja se sanoi että sen mies tulee sinä iltana laittamaan antennin...ei tullut, eikä tullut edes viestiä, että "ei päästäkään tänään" tms. Nyt on kolme kertaa käynyt niin, että ollaan käyty pimpottamassa ovikelloa ja ne on kotona, mutta ei avaa ovea. Viimeksi eilen kävi näin. Oltiin menossa sanomaan, että lähdetään to kotiin ja Snuffista tarvitsisi ruokkia pari päivää (alunperin sekä Christina että ne itse sanoi, että ne voi oikein hyvin ruokkia kissaa jos ollaan jossain), nähtiin ikkunasta, että siellä ollaan kotona, mutta kukaan ei avaa. Että taas näitä ihania ruotsalaisia! Se on uskomatonta kuinka erilaisia voi ihmiset olla kun vertaa näitä naapureita ja Anettea Christinaan ja Mickeen (tän asunnon omistajat) sekä niihin, joiden luokse muutan ensi vuonna! Mikä tiettyjä ihmisiä vaivaa? Ja miten kukaan kehtaa olla KOLME kertaa avaamatta ovea, vaikka me selvästi nähdään, että ne on kotona?

Nyt on aika kiittää ja kumartaa! :) Näin päättyi ensimmäinen puolisko vaihtovuodesta, hieno kokemus oli!! (Palaan asiaan tammikuussa, sama osoite)
Hejdå!
-Katja-

Kotiinpaluu häämöttää! JEE!

Ihanaa, enää kaksi kokonaista päivää ennen kuin olen kotona! Ette usko kuinka ihana tunne on tulla käymään siellä neljän kuukauden jälkeen!! Viimepäivät ei ole mennyt ihan putkeen täällä. Ei siis tällä kertaa kyse mistään uudesta konkurssista (vanha on edelleen päällä) tai muustakaan. Kaksi viikkoa sitten kun oltiin kurssilaisten kanssa ravintolassa syömässä, sain jalkaani rakkulan, joka on mennyt vaan huonompaan kuntoon koko ajan ja sen takia olen joutunut istumaan lauantaista asti vaan sisällä. Eilen en päässyt edes kouluun kun en saanut kenkää jalkaani. Nyt en tiedä onko se parantumassa vai edelleen huonona. Pahalta se näyttää, mutta se ei ainakaan enää vuoda jatkuvasti. Huomenna olis pakko saada kengät jalkaan ja lähdettävä joululahjaostoksille. Pelkään vain, että se aukeaa uudestaan eikä kohta parane koskaan.

Pirita oli viikonlopun Englannissa ja mä, kuten sanottu, istuin kirjaimellisesti koko ajan kotona. Käytiin tosin Majan kanssa perjantaina leffassa, mikä oli mukavaa :) Viime torstaina tän perheen tytöt tuli yheksi yöksi kotiin kun ne lähti sitten seuraavana päivänä aasiaan Christinan ja Micken luokse. Mä kyyhötin sen illan huoneessani kun ei mulla ollu niille hirveesti sanottavaa ja ne täällä hääräsi omia asioitansa.

Huomenna on luvassa pakkaamista ja jos olen kykeneväinen liikkumaan koipeni kanssa, niin käyn viemässä osan tavaroista jo uuteen asuntoon. Torstaina on päivällä luento ja kahdeksan aikaan lähtee sitten laiva kohti turkua :) Suomessa olen perjantaina 7.25, josta suuntaan bussilla lohjalle.

Pian nähdään!! :)

Tomtar, nissar vai tomtenissar?

Hejsan! Ihan hirveesti ei sitten edellisen kirjotuskerran jälkeen oo tapahtunut, mutta raportoidaan nyt ne parit asiat. Piritan kaveri tuli tänne perjantaina, joten saatiin uusia tuulia tähän mun ja Piritan yhteiselämään :) Perjantai katottiin täkäläinen Idols-finaali, josta mä ja Pirita oltiin ihan innoissamme. Äänestettiin meidän ehdotonta suosikkia ja se voitti! En tiedä ootteko kuullu jo siellä Suomessa siitä (tuskinpa), mutta voittaja oli Marie Picasso, ihminen jonka ääntä voi verrata Whiteny Houstoniin tai Celine Dioniin. Meinataan ostaa sen cd, jos se on yhtään oikeentyyppistä musiikkia, mitä se tulee laulamaan. Lauantaina, kuten kerroin, oli tarkotus lähteä yhdessä vaihtariporukan kanssa viihteelle viimestä kertaa. No, muut oli sitten meiltä kysymättä päättäny muuttaa illan sävelet, joten sanottiin niille pari valittua sanaa ja jätettiin menemättä vaikka kuinka osa yritti suostutella. Oltiin kuvassa olevan porukan kesken ja oli tosi mukavaa. Ainiin, oltiin la päivällä Piritan, Ilonan ja Majan kanssa Skansenin joulumarkkinoilla. Oli mukavaa, mutta ilma oli vaan tosi huono. Ruotsalaiset tykkää tosissaan tanssia kuusen ympärillä!! Siellä oli iso kuusi ja joku pieni orkesteri ja kaikki tanssi siinä ympärillä, niinpä minä ja Maja mentiin mukaan ja oli ihan huippua :D Ja sitten nää ei tiedä mikä on "julgubbe"?! Ne sanoo, että tontut jakaa lahjat eikä ollu samaa mieltä mun kanssa kun kerroin niille miten se homma OIKEESTI toimii tonttuineen ja joulupukkeineen ja petteri punakuonoineen! Siis täällä ollaan hirveen epäloogisia!

Tänään kävin allekirjottamassa vuokrasopimuksen uuteen kämppään. Tästä alkaa köyhyys...tai siis syvenee! Huomenna kaupungille Majan ja Angelican kanssa :)

Tentafest

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Toivottavasti kaikki on hyvin siellä Suomessa! Täällä menee mainiosti! Nyt viimeistään on tosiaankin alkanut tuntumaan että täällä on tosi ihana olla. Viihdyin ja tykkäsin kyllä kovasti jo heti alusta asti, mutta sitten jossain vaiheessa tuli "stoppi" kun oltiin vaan koko ajan näiden jenkkien ja muiden vaihtareiden kanssa, eikä tuntunu, että oppisin täällä yhtään siitä, mitä tulin tänne oppimaan, eli ruotsia ja yleisesti ruotsalaisuudesta. Nyt ei olla oltu juurikaan tekemisissä näiden vaihtareiden kanssa, vaan ollaan ajauduttu ruotsalaisiin piireihin :)

Eilen keskiviikkona oli fonetiikan ja fonologian tentti. Opiskeltiin siihen pari pitkää päivää yhessä Majan, Angelican ja Amalian kanssa ja oli hulvattoman hauskaa!! :) Eilen illalla mentiin sitten kurssilaisten kanssa syömään yhteen tosi hyvään espanjalaiseen ravintolaan juhlimaan ohi olevaa tuskallista kurssia. Muut luki kuin hullut koko kurssin ajan ja tenttiin ja mä...no, neljästä kirjasta luin nopeasti läpi yhden. Parina vikana päivänä luin sitten tunneilla saadut monisteet ja se oli siinä. Tentti meni ihan ok:sti, ei täydellisesti, mutta ei huonostikaan. Eli olen siis oppinut jotain kun oon lukenut ruotsin ja enkun pääsykokeisiin fonologiaa ja fonetiikkaa!

Täällä ei sen kummempaa. Joulu lähestyy ja on outoa lähteä pois täältä. ONNEKSI edessä on vielä kevätkausi!!!! Nyt tuleva vkonloppu on viimeinen, kun ollaan kaikki meidän kaveriporukasta täällä, sillä Leena lähtee jo ensi viikolla kotiin. Ja viikko sen jälkeen niin lähtee muutkin. Huomenna perjantaina vietetään koti-ilta ja katotaan Idols-finaali ja lauantaina mennään Skansenin joulumarkkinoille Majan, Piritan ja Piritan suomalaisen kaverin kans ja sitten illalla lähdetään kaikki yhdessä viihteelle. Huom, myös Maja ja Angelica liittyy seuraan :) Yrittäkää kestää mun hehkutusta näistä ruotsalaisista kavereista, mutta ne on vaan niin mukavia ja ihania ja oon niin onnellinen että ollaan niihin tutustuttu :)

(kuvassa mun oikealla puolella Maja ja vasemmalla puolella Amalia, Angelica mun takana. Kuva eiliseltä "tentafestiltä")

Asiat lutviintuu

Mistähän sitä taas alottaisi kertomisen?! Siitä varmaan mihin viimeksi jäätiin, eli fonetiikka ja fonologia -kurssin ryhmätyön esittelyyn. Se oli alkuviikosta ja varsin mielenkiintoinen esitelmä/esittely. Se meni ihan hyvin, mutta koska mun aiheena oli puhua meidän kielenoppijan vokaaleista (siitä, miten se murtaa [bryter] niitä), mutta tosiaan kun en itsekään niitä osaa sanoa oikein, niin kolmas meidän ryhmäläinen sai sitten sanoa aina ne vokaalit oikein ja mä pystyin itse toteamaan miten se meidän informantti sanoi (koska sanon itekin suunnilleen niin kun se, eli väärin:) Alotin oman osani sanomalla, että "som alla här redan vet är jag inte svensk så har jag svårigheter med svenskans vokaler själv också" :) Angelica sanoi viikolla, että ne aikoo opiskella pienellä porukalla ensi keskiviikkona olevaan fonetiikan ja fonologian tenttiin ja niiinpä kysyin, että saako liittyä seuraan. Niille se toki kävi, mutta koska niiden oli tarkotus mennä yhdelle meidän ryhmäläiselle aikuiselle, niin kysyin sitten siltä ihan muodon vuoksi ajatellen, ettei siinä ole mitään ihmeellistä. Vastaus tuli kuitenkin vähän siihen malliin, että "ei se nyt välttämättä ehkä sovi, kun sitten on aika monta" (4 plus hän itse) Ja sitten se alkoi kyselemään näiltä muilta tytöiltä jotain, että onko ne nyt ajatelleet, että miten meinataan opiskella ja mitä jos ihmisille tuleekin nälkä jne. Lopulta Angelica ja muutkin sano mulle, että tottakai mä menen niiden kanssa opiskelemaan, muutettiin vaan suunnitelmia niin, että mentiin Angelicalle ja se nainen sai jäädä itekseen. Oltiin siis tosiaan tänään klo 10-17 Angelican luona opiskelemassa tenttiä varten (minä, Angelica, Maja ja Amalia) ja oli ensinäkin tosi hyödyllistä saada pohtia asioita ryhmässä ja toiseksi oli tosi hauskaa :D

Meidän piti mennä Majan ja Piritan kanssa huomenna Skansenille kun siellä avataan joulumarkkinat ja sitten siellä on 'allsång på skansen', mutta ne on tainnu luvata huomiselle huonoa keliä ja kun tenttikin on tulossa, niin siirrettiin se ensi viikonlopulle.

Mitähän muuta on tapahtunut? Ainiin, mä oon löytänyt itelleni ihanan asunnon!! :) Kävin tiistaina kattomassa kahta kämppää (tai siis huonetta). Ensimmäinen oli Täbyssä, eli varsin kaukana tosi vanhassa talossa, joka oli sisustettu 70-luvun tyyliin (=kammottava!) Ongelma ei nyt siis kuitenkaan ollut se sisustus, vaan sijainti ja kävelymatka yksin pimeellä. Se nainen oli tosin varsin mukava! Sen jälkeen menin heti kattomaan toista asuntoa metromatkan varrella, joka ei siis ollut hirveen kaukana. Paikan puolesta siis ok, mutta siinä miehessä oli jotain tosi outoa, en vaan tiedä mitä. Siinä asu siis mies, joka vuokraa ylimääräistä huonettaan. Keskiviikkona käytiin kattomassa yhtä asuntoa, joka olis ollut sekä mulle että Piritalle. Me kun ei kumpikaan tunneta Tukholman eri paikkoja, että mikä on epäilyttävää ja mikä hyvää asuinaluetta. Päädyttiin sitten tosiaan alueelle nimeltä Tensta, jossa en nähnyt valehtelematta yhtään ainutta ruotsalaista. Alue oli siis täynnä maahanmuuttajia ja muutenkin vähän kyseeenalaista. Rappukäytävässä haisi virtsa ja kämppä oli jotain ihan uskomatonta...ihan muslimimaisesti sisustettu, valitettavasti ei mun juttu. Tosin vuokraajat tuntui ihan mukavilta, mutta en ikinä vois kuvitella asuvani siellä. Sen jälkeen menin kattomaan yhtä kämppää Drottningholmsvägenillä. Sinne menee kolme eri metroa, keskustaan 10min metrolla ja metroasema on heti tien toisella puolella. Talo oli aivan ihana, 1900-luvun alussa rakennettu vanha kerrostalo. Mulle tuleva huone oli tosi iso ja siinä asuva pariskunta tosi kiva! Nainen on suomalainen, mutta puhuttiin koko ajan ruotsia ja se on asunu täällä niin kauan, että puhuu riikinruotsia. Ainut huono puoli on, että vuokra on 3400, johon mulla ei siis periaatteessa ole varaa ominvoimin. Lainaa on siis ehkä valitettavasti otettava. Yritän kyllä löytää jotain pientä työtä, ettei tarvitsis kasvattaa lainasummaa. Mutta siitä asunnosta ja niistä ihmisistä siinä tuli heti sellanen olo, että "tää on mun asunto!"

Lilljulsfest

Joulu lähestyy ja niinpä pidettiin eilen täkäläisen "perheen" kesken täällä pikkujoulut! :) Tätä porukkaa (ainakin osaa siitä) voi nimittää jo täkäläiseksi omaksi perheeksi, kun kaikki tehdään aina yhdessä näiden ihmisten kanssa...ehkä osaksi sen takia, ettei kellään ole muita kavereita :D Kuvassa on vasemmalta: Pirita (Suomi), Kerstin ja Petra (Saksa), Andrea ja Rachelle (USA), Leena (Suomi), Maja ja Angelica (Ruotsi!) Meillä oli oikeen hienot kattauksetkin ja jokainen tosiaan toi mukanansa jotain omalle kotimaallensa tyypillistä jouluruokaa. Loppuen lopuksi meillä oli ruokaa ihan uskomattoman paljon... Me tehtiin Piritan kanssa joulutorttuja ja hämäläistä imellettyä perunalaatikkoa, josta tuli tosi hyvää! Oli ihan TOOOOOSI kivaa!!!! Etenkin se, että huomas kuinka samalla aaltopituudella me ollaan Majan ja Angelican kanssa, eli niistä vois hyvinkin tulla hyviäkin kavereita. Itseasiassa Maja kutsu meidät luokseen ens viikonloppuna ja Angelica kirjotti tänään mulle, että "ja, det var supertrevligt! vi ska definitivt göra om det!" Ihan aluksi olin tosi innoissani näistä pikkujouluista kunnes tajusin, että jenkkien takia joudutaan puhumaan koko ilta englantia ja mua alko ärsyttämään kun kerrankin oli tulossa paikalle ruotsalaisia, joiden kanssa puhua ruotsia. No, suurin osa illasta puhuttiin englantia, mutta se on ihanaa kun Maja ja Angelica tietää, että meidän pitää Piritan kanssa päästä treenaamaan myös sitä ruotsia, niin silloin tällöin ne puhuessaan meille vaihto kielen ruotsiksi. Ja loppuilta juteltiinkin nelisteen ruotsiksi :) Kaikenkaikkiaan tosi hyvin onnistunut ilta!

Tämän päivän vietin kaupungilla, kun äiti, Juha ja Ella tuli laivalla käymään täällä. Nyt ei tosin iskenyt koti-ikävää kun täällä on asiat ihan mukavalla mallilla (mitä nyt asuntoa ei kohta ole ja tili loistaa jo miinusta, mutta muuten :) Ens viikko on pitkälti pyhitettävä taas tenttiin lukemiselle, onneksi se on viimenen tänä lukukautena (kotitentti vielä sen jälkeen, mutta ei tuskallisia salitenttejä) Saatiin muuten tulokset meidän grammatik-kurssista, sain nelosen (asteikko 1-5), eli ihan hyvin meni. Se tosin olikin pitkälti kertausta, mutta vähän eri näkökantilta ja laajemmin. Tiistaina joudutaan esittelemään meidän fonetiikka ja fonologia -kurssin ryhmätyö, jossa mulle siunaantui analysoida yhden ulkomaalaisen ruotsia puhuvan vokaalit. Se on sitten mukava esittää se kun kyse on riikinruotsin vokaaleista ja ite niitä kovasti yritän oppia, mutta ei oo oppi mennyt ihan vielä perille, eli en niitä itekään osaa lausua. No, ehkä ne kurssilaiset ymmärtää... ja antaa mulle taas niitä säälipisteitä, niin kun saatiin sen meidän grammatik-ryhmätyön esittelyn jälkeen :D

Palailen taas kun tapahtuu lisää! Älkää jäätykö hengiltä! (Täällä on hirmu kylmä!)

Jääprinsessat

Taas on päästy viikon loppuun ihan hujauksessa. Oikean päätöksen tein ennen tänne tuloa kun päätin, että lähden vuodeksi, hirveetä olis tulla jo kohta kokonaan kotiin! Toki hetkittäisiä kotikaipuita on, mutta innolla odotan kyllä kevätkautta täällä.

Kuten kuva kertoo, käytiin luistelemassa! Kungsträdgårdenissa, t-centralenin lähellä on luistelurata ja päätettiin lähteä siis sinne Piritan, Petran (saksa), Rachellen ja sen äidin kanssa. Kaikki oli parempia luistelemaan (vaikka jenkeissä luistelua ei opetella koulussa) kun minä..mutta mä syytän mun tosi tylsiä luistimia! Muutenhan mä olisin tehnyt siellä vaikka minkälaisia piruetteja! :) (Kuvassa Rachellen äiti Vicki, Petra ja joku kummajainen)

Maanantain tapahtumista kerroinkin, kun oltiin ruotsalaisten tyttöjen kanssa syömässä. Tiistainahan mun piti ottaa paatti sinne Suomeen, mutta lopulta tuli niin paljon kouluhommia tälle viikolle, että jouduin sen peruuttamaan, valitettavasti. No, kohta mä tuun käymään joka tapauksessa. Alkuviikosta ei tapahtunu mitään kummosta, luentoja ja läksyjä ainoastaan. Keskiviikkona käytiin luistelemassa ja sen jälkeen mentiin syömään ihanat muffinssit. Jos joku muffinssihirmu tulee täällä käymään niin mä neuvon tien parhaitten ja isoimpien muffinssien luokse! Torstaina oli luento ja ennen tanssituntia istuin kavereitten kanssa (samat vanhat) kahvilla ja sovittiin tulevien viikkojen tapahtumia, ettei aika käy pitkäksi :) Perjantaina tavattiin meijän pari kurssin ryhmätyön tiimoilta ja muuten oon ollut kotona vaan lukemassa. Ainiin, eilen käytiin Rachellen, Andrean ja Petran kanssa urheilubaarissa kattomassa Ruotsi-Espanja jalkapallo-ottelua. Ei sinänsä, että jalkapallo kiinnostais meikäläistä pätkääkään, menin sinne vaan seuran vuoksi kun olin lukenut koko päivän kotona. Tiistaina on suullinen tentti, johon pitää lukea tyhmä romaani (pakkolukemista ala-asteelta yliopistoon) ja luentoja aika paljon (eli siis kolme :) Perjantaita odotan kun kuuta nousevaa! Oltiin eka ajateltu mennä porukalla joulupöytään (joita täällä Tukholmassa on tosi paljon), mutta koska ne on kaikki niin kalliita, päätettiin tehä oma joulupöytä ja päästä halvemmalla. Ollaan täällä meidän luona Lidingössä ja jokainen tuo jotain perinteikästä oman maansa jouluun kuuluvaa jouluruokaa ja ihan pienen lahjan (10-20kr). Tänne tulee yhteensä 9-11 ihmistä ja suomi, ruotsi, amerikka, kanada ja saksa on sitten edustettuina :) Ja se minkä takia mä oon erityisen innoissani on se, että Angelica (se ruotsalainen sieltä meijän kurssilta) vastasi, että "så himla roligt, jag kommer mer än gärna på lilljul på lidingö!" Jee!! :) Niin ja sittenhän lauantaina saan taas tuulahdusta sieltä kotoolta kun äiti, Juha ja Ella tulee risteilylle tänne! :) Mukava viikko siis edessä, kunhan siitä typerästä suullisesta tentistä selvitään.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Elämä hymyilee taas Tukholmassa

Edellisestä kirjoituskerrasta ei ole juurikaan aikaa, mutta nopeasti pitää raportoida nyt kun en meinaa pöksyissäni pysyä! :) Nyt siellä monet jo miettii, että mitä elämää mullistavaa mulle on oikeen tapahtunu ja pitää mua täysin pimahtaneena kun sanon, ettei mitään muuta, kun että olin tänään syömässä lounasta Östermalmilla näiden kahden ruotsalaisen kurssikaverin kanssa!! :) Olin yksin tänään luennolla (Pirita Englannissa) ja menin Angelican (tää on nyt se tyttö, joka näytti alusta alkaen siltä, että se vois olla kiva:) viereen istumaan (normaalisti istutaan Piritan kans kahestaan vähän eristyksissä). Tauolla ne odotti mua ja mentiin yhdessä hakemaan kahvit ja tunnin lopuksi Amalia (se tyttö, joka näytti siltä, ettei meillä olis puhuttavaa toisillemme) sano lähtevänsä kaverin kanssa Södermalmille lounaalle, että haluaako joku tulla mukaan. En ekaks sanonu mitään, mutta kun Angelica sano lähtevänsä, päätin mäkin liittyä seuraan! Juteltiin mm. suomalaisista perinneruoista ja Amalia sano kuinka hirveetä kalakukko on (olen samaa mieltä :) ja sitten ne kysy multa muita perinneruokia ja mainitsin mämmin :) Niiden mielestä se oli hauska nimi :D Amalian äiti on suomalainen, mutta se ei siis ite puhu yhtään suomea. Ainoa kontakti on jotkut suomalaiset perinteet. Sain kuulla kuinka lähes virheetöntä ruotsia puhun (!!), mutta sanavalinnat on niiden korvaan välillä hauskoja. Ja syy ei ole siis minun vaan sen pirun suomenruotsin!! Esim. veckoslut-sanaa täällä ei käytetä ollenkaan, se on ihan vanhanaikainen sana. Aina siis toivotetaan esim. trevlig helg! (Ei trevligt veckoslut) Ja sitten puhuessani käytin sanaa "flicka", joka on varmaan ensimmäinen sana, joka ruotsista koulussa opitaan ja ne nauro mulle :D Flicka tuo täällä assosiaatiot pienestä tytöstä (samoin myös pojke-sanan kanssa). Siispä nyt tiedän, että pitää käyttää sanoja tjej ja kille :)

Tällä kertaa ei sen enempää. Piti vain kertoa kuinka mä VIHDOIN pääsin puhumaan ruotsia enemmän kun pari sanaa siellä täällä!! Molemmat näistä tytöistä on tosi mukavia! Toivottavasti niitä näkee enemmänkin.

Tutinoissa ruotsalaisista "kavereiden aluista" :)

Hejsan! Taas on säännöllisen Tukholma-raportoinnin aika. Näin aluksi mainittakoon, että olen useasti järkyttynyt kuinka minä, joka olen aina kirjottanut sujuvaa suomea täysin ongelmitta, kirjotan nykyään ihan ihmeellisiä lauseita, jotka huomaan vasta jälkeenpäin. Nyt jätän tekstin sikseen ilman korjailuja niin katsotaan kuinka ihmeellisiä kummajaisuuksia tänne oikein jää.

Täällä on menossa taas parempi kausi, vaikka itseasiassa asunnon puute vuodenvaihteen jälkeen alkaa olemaan kohta ihan todellinen ongelma. Täytyy ottaa se asia aktiiviseen käsittelyyn nyt heti! Pirita matkusti perjantaina Lontooseen ja mä olen saanut olla kotona ihan yksikseni, ihanaa! :) Eilen pidettiin täällä meillä pippalot, jotka meni ihan mukavasti. Paikalla oli mun lisäkseni Leena ja sen pari suomalaista kaveria, jotka on täällä pistäytymässä, Petra saksasta ja Rachelle sekä sen äiti jenkeistä. Oli illan aikana hauska seurata niiden suhdetta - oli niin jenkkiläistä nimittäin ja erosi kyllä täysin suhteesta ja tavoista, joihin ollaan Skandinaviassa ja varmaan pohjoiseuroopassakin totuttu. Hyvin se äiti vietti illan meidän kanssa ja piti hauskaa :D Mä sain taas kuulla kuinka mulla on brittiaksentti, jee! :)

Tää päivä vietettiin kaupungilla suurinpiirtein samalla kokoonpanolla (paitsi Rachelle ja äiti puuttu) ja illalla käytiin ravintolassa syömässä Gamla stanissa. Se on kyllä niin uskomattoman ihana paikka. Se ei oo päivällä yhtään niin mahtava kun se on täynnä turisteja, mutta iltasin kun siellä ei oo juuri ketään, se on aivan ihana! Huominen menee täysin siivotessa ja läksyjen lukemisessa. Viikon päästä on uusi tenttikin, että siihenkin pitää taas alkaa lukemaan.

Meijän ryhmässä on tosiaan kaks (tai oikeestaan kolme) nuorempaa ruotsalaista tyttöä. Yhtä niistä katoin jo aluksi, että se näyttää siltä, että se vois olla kiva, mutta en vaan millään uskaltanu mennä puhumaan sille, vaikka kuinka teki mieli (kun en keksiny mitään puhuttavaa). Yks niistä näytti siltä, että meillä ei olis edes hirveesti yhteistä eikä mitään puhuttavaa ja siksi olinkin ihan ymmälläni kun se tuli sillon meidän kurssin lopputyöesityksen jälkeen sanomaan, että tosi hyvin meni esitys. No mutta nyt ollaan sitten koulussa vaihdettu pari sanaa niiden kanssa ja rohkaisin mieleni ja pyysin niitä eilen tänne meidän kanssa juhlimaan. Etenkin toinen (se kivalta näyttävä) vastasi sitten tekstiviestiin, ettei pääse kun on Pariisissa viikonlopun, mutta muuten tulisi tosi mielellään ja että pitää mennä joku toinen kerta yhdessä viihteelle ja että olis tosi kiva nähdä koulun ulkopuolellakin:) Toinen sanoi, että oli sopinu jo muiden kavereidensa kanssa menevänsä ulos, mutta sanoi, että mun pitää ilmottaa mihin päädytään illalla, että voidaan mahdollisesti nähdä kaupungissa. (Ei sitten nähty kun oltiin ite niin myöhään liikkeellä) Nyt pitää vaan yrittää tutustua niihin enemmän ja toivoa, että niiden kautta vois sitten tutustua useampiinkin ruotsalaisiin ihmisiin. Koska onhan se nyt säälittävää, jos lukukauden jälkeen voi sanoa, ettei tunne yhtäkään ruotsalaista, eikä oo juurikaan edes puhunut niille! Siispä nyt tästä tulee projekti ;D

Kaverit jätti, naapurit ei ole huomaavinaankaan, asuntoa ei kohta ole ja rahatkin on loppu..

Näin siis Tukholmassa. Mutta huumorilla mennään silti eteenpäin :) Kyllä on todettava, että ne ylistävät tarinat, joita on muiden vaihtovuosista kuullut, ei ole kyllä sovellettavissa tämän tytön vaihtovuoteen. Jostain kumman syystä jatkuvista vastoinkäymisistä huolimatta kokemus on ollut..hmm..no ainakin opettava. Ei, kyllä täytyy silti sanoa, että onnellinen olen, että tänne tulin.

Lompakko löytyi kun kävin henkilökohtaisesti toisesta kyseisen illan paikoista kysymässä sen perään. Tosin, kiitos jonkun epärehellisen ihmisen, ei siellä ollut enää sitä 400 kruunua. Ajokortti oli, mutta mitäpäs kukaan sillä tekisikään. En vaan osaa ymmärtää, että miksi ihmiset on sellasia kun ne on? Itse en olisi ottanut rahoja lompakosta, missään nimessä, vaan olisin ollut tyytyväinen lompakon löytäessäni ja palauttanut sen sisältöineen tietäen, että sitä kaipaava tulee olemaan onnellinen saadessaan kaiken takaisin.

Yhtäkkiä kaveririntamalla on täällä tapahtunut ihan kummia. Ennen tehtiin kaikkea yhdessä tämän tietyn porukan kesken täällä, mutta nyt kutsua aktiviteetteihin ei tule mulle ja Piritalle ollenkaan?! Puhuttiin aikoinaan, että kun Rachellen äiti tulee jenkeistä tänne, tehdään vaikka mitä, mutta nyt kun se sitten on täällä ja muut ovat tekemässä tätä 'vaikka mitä', ei kukaan mainitse asiasta meille ja kysy meitä mukaan. Tiedä sitten mistä sitä nyt tuulee!?

Christina ja Micke (talon omistajat) sanoi ennen reissuun lähtemistä, että seinänaapurit auttaa sitten jos tulee jotain ongelmia ja sitä ne naapurit itsekin joskus totesivat. No, nyt meillä on ongelmia tv-antennin kanssa. Käytiin kohta viikko sitten pimpottamassa ovikelloa eikä kukaan tullut avaamaan (mutta ei olla varmoja josko siellä kuitenkin oli joku kotona) ja sen jälkeen laitettiin tekstiviesti, että tarvittaisiin apua. Kukaan ei ole tullut eikä viestiin ole edes vastattu.

Saatiin eilen tietää, että opiskelija-asunnot on jaettu jo viime kuun alussa, eli meillä ei niihin ole enää osaa eikä arpaa ja tämän kämpänhän vuokrasopimus loppuu joulukuun lopussa. Uusia asuntoja on vaikea etsiskellä, kun niitä ei vielä vuodenvaihteesta eteenpäin tässä vaiheessa vielä ilmotella tai sitten tarjonta tulee kokonaisuudessaan olemaan varsin niukkaa. Että se on mukavaa jos ei uutta asuntoa löydy! Että hyvällä onnella ei saada uutta asuntoa. Sitten asun vaikka sillan alla, mutta kotiin en näin lyhyen ajan jälkeen kyllä tule, etenkin kun ei sielläkään ole omaa asuntoa, töitä eikä opiskeltavaakaan.

Niin ja tuo rahatilannehan on jo vanha tuttu, että koska sitä rahaa ei puissa kasva ja kun töissäkään ei käy, niin mihinkäs se tilanne siitä muuttuisi. Vitsailtiin tänään Piritan kanssa, että joudutaan kohta menemään myymään jotain joulukuusia kun rahat loppuu kokonaan...ei saisi vitsailla, kohta me nimittäin oikeesti löydetään itsemme sieltä :)

Eilen oli tentti, joka aiheutti kovasti stressiä koko edeltävän viikon. Tentti meni ehkä ihan suhteellisen hyvin(!?), mutta on myös mahdollista, että olen kirjoittanut ihan omiani vastauksiin. Läpi se nyt jok.tap. menee, katsotaan millä arvosanalla.

Tämä oli kaikki tällä kertaa. Tukholma hiljenee hetkeksi :)

Roppakaupalla säälipisteitä

Hejsan! Asiat on aika pitkälti samassa jamassa kun viimeksikin, mutta yritän vaan unohtaa ne, ettei ahdistus pilaa kaikkea. Soitin toiseen näistä paikoista, joissa perjantaina olin ja hetken verran oli toivonkipinää, että se lompakko löytyisi sieltä kun niillä oli ilmeisesti monia lompakkoja siellä, mutta ei kuulemma mulle kuuluvaa. Yritän ehtiä käydä siellä vielä joku ilta henk.koht. kattomassa. Ne työntekijät on ausseja, joten jospa ne ei vaan tajunnu miten mun nimeni kirjotetaan (vaikkakin kyllä tavasin sen niille englanniksi...) Toiseen paikkaan lähetin sähköpostia heti viikonloppuna, mutta ei sieltä oo vastattu. Pitänee siis sielläkin käydä.

Tänään oli viimenen kerta meidän grammatik-kurssia (ens viikolla jatkuu saman ryhmän kanssa fonetik och fonologi:) ja ens maanantaina on tentti (kääääk!) Se ryhmä on tosi mukava ja lämminhenkinen, mutta muutamaa lukuunottamatta kaikki on siellä jo aikuisia. Kurssin lopputyönä tehtiin ryhmätyö, jossa etsittiin joku ulkomaalainen ruotsin opiskelija, nauhotettiin sen puhetta 15 min ja litteroitiin se (=kirjotettiin kaikki mitä se sanoi) ja sen jälkeen jokainen ryhmän jäsen keskittyi omaan osa-alueeseensa siinä puheessa. Mun osa-alue oli sanajärjestys (vitsi ruotsin sanajärjestys on vaan niin ihanaa!:), muita aiheita oli tempus ja nominaalifraasit. Sen lisäksi, että siitä tehtiin kirjallinen työ, se piti lyhyesti esittää myös luokan edessä. Aikarajaksi oli annettu 10min. Tänään meinas mennä (tai menikin!) hermot niiden aikuisten kanssa siinä ryhmässä kun niiden piti NIIN päteä siellä!! Yksi ryhmä piti siis 30minuutin (!!!)esittelyn omasta työstään sisältäen kaikenmaailman näytteet nauhalta ja printatut monisteet kirjallisesta osuudesta ja puhuttiin ummet ja lammet! Mä en käsitä, että jos annetaan aikaraja niin eikö ihmiset osaa pitäytyä siinä?? Olihan se niiden esitys hieno, mutta ei sellanen, jollainen sen piti olla ja mun mielestä opettajan pitäisi sakottaa tollasista. Ei kahden tunnin tentissäkään voi istua neljää tuntia eikä kysymyksiin kirjoteta niistä aiheista, joita siinä ei kysytä! Ja kyllä nyt tulevilla opettajilla pitäis olla jotain ajankäyttötajua! Ne on ne aikuisopiskelijat, jotka vie koko opiskelun ihan uskomattomuuksiin.

No, joka tapauksessa. Kaikki siinä ryhmässä tietää, että me Piritan kanssa ei olla ruotsalaisia eikä puhuta ruotsia äidinkielenämme, joten ollaan vähän "eksoottisempia" siellä :) Tänään pidettiin sitten meidän 10-minuutin (!!) esitelmä omasta ryhmätyöstämme ja se oli niin sulosta, kun kolme ihmistä tuli sen jälkeen henkilökohtasesti sanomaan, että "tosi hyvä esitys ja tosi hyvin meni" :D Kenellekään muulle ei siellä olla sanottu noin, eikä kukaan sanonu sille kolmannelle jäsenelle meidän ryhmästä, ainoastaan meille. Eikä se esitys ollut millään tavalla erityinen tai hieno, puhua pälätettiin samalla tavalla kun muutkin. Mutta ne nyt halusi kannustaa meitä kun ne tietää, että puhutaan ruotsia vieraana kielenä ja se oli kyllä niin liikuttavaa ja sulosta. Mutta kyllähän ne vähän säälipisteitä oli, vaikkakin positiivisin mielin annettuja :D Siinä ryhmässä on pari mukavaa noin meidän ikästä tyttöä, pitää yrittää päästä juttelemaan niiden kanssa, sillä ruotsalaiset kaverit olis kyllä tarpeellisia täällä.

Täällä ei varmaan sen kummempaa. Syksy on jo pitkällä ja lehtiä on maassa vaikka kuinka, mutta lämpötila pysyy aika pitkälti 8-10 asteen kieppeillä. Tänään oli viikon toinen ja viimenen luento, eli loppuviikko on vaan tenttikirjojen kanssa painimista. Rachellen äiti tulee perjantaina jenkeistä tänne käymään, joten saatetaan tehdä porukalla jotain kivaa. Ainiin, meidän sateliittianteenni on huonosti, eikä näytä kanavia ollenkaan. Ollaan saatu ohjeet mitä sille pitää tällasessa tapauksessa tehdä, joten molemmat Piritan kanssa vuorotellen kiivettiin tänään katolle ja yritettiin saada sitä kuntoon, ilman tulosta tosin. Oli pelottavaa kiivetä sinne katolle kun tuntu, että tiilet lähtee irti!!

Nyt on pakko avata tenttikirjat. On kiva kun soittelette ja mailailette sieltä Suomesta, tehkäähän sitä useamminkin :)

Ahdistusta

Mistähän sitä alottaisi tällä kertaa. Varmaan siitä, että vaikka edellisessä tekstissä hehkuttelin, että Berliini odottaa, en sinne kuitenkaan lähtenyt! Torstaina oli lento ja torstaina aamupäivästä päätin, että jätän menemättä. Muutin mieltäni koko ajan, mutta lopulta totesin, että a) ei ole ylimääräistä rahaa lähteä, b) viikon kuluttua on tentti, johon pitää ehtiä lukemaan ja c)mulla ei ole missään vaiheessa ollut hinkua lähteä sinne (kysykää vaan miksi varasin liput!:), joten miksi sitten oikeesti pitäis lähteä. Ihan tyytyväinen oon ollu, etten lähteny etenkin rahan puolesta. Eilen käväsin istumassa kavereiden kanssa tovin ulkona ja tänään illalla kun olin lähdössä kauppaan totesin, että hukkasin sitten eilisellä reissulla lompakkoni. Onni onnettomuudessa oli, ettei siellä ollu muuta kun ajokortti ja 40e rahaa, mutta tässä rahapulassa viimenen asia, jonka haluaa hukata, on viimeset rahansa :( Yritän nyt vielä kysellä niistä kahdesta paikasta, joissa eilen oltiin, että jos joku olis palauttanut sen sinne, mutta vaikka oliskin, ei niitä rahoja kyllä enää siellä ole. Tänään yritin sitten siirtää nettipankissa tililtä toiselle rahaa millä elää, mutta ilmeisesti mun tunnukset on vanhentunu ja Nordealta on lähetetty uudet, ne ei vaan koskaan oo päätynyt mihinkään osoitteeseen. Eli mä en pääse tileihini kiinni ollenkaan ties kuinka pitkään aikaan. Nyt saa sitten soitella pitkin maita ja selvitellä tätä. Ja nyt on iskenyt ahdistus ens vuoden asuinpaikastakin, että mistä löydän ittelleni asunnon ja mitä jos en löydä. Täytyy kyllä sanoa, ettei tää vaihtovuoden alku ole kyllä huoletta mennyt. Ensin aiheutti asunto hirveetä stressiä ja ahdistusta ja nyt kun hetkeksi ollaan päästy mieleiseen kotiin, niin iskee totaalinen raha-ahdistus ja uusi asunto-ahdistus.

Että näin mielekkäissä tunnelmissa tänään taas täällä Tukholmassa. Haluaisin hirveesti tulla suomessa käymään ens viikolla, mutta pelkään, että jos tuun, en millään enää haluais tulla takas tänne Ruotsiin kaiken ahdistuksen keskelle. Tuntuu vaan, että jouluun on vielä niin ikuisuus, enkä jaksa odottaa niin kauan, että pääsen kotiin.

Off to Berlin

Pitkällisen ja tuskallisen pohtimisen tulos oli se, että Berliiniin on lähdettävä. Olin jo jättämässä leikin kesken (ja mieli tekisi vähän vieläkin), mutta kun kerta lennot on maksettu niin ei auta itkut markkinoilla. Lentokenttäbussi täällä päässä ei ollut ihan niin törkyhintainen kun alunperin olin luullut (alunperin 40e, nyt "vain" 25e edestakaisin), joten sen vuoksi pakotan itseni lähtemään. Tuleepahan sekin kaupunki nähtyä ja voin sanoa käyneeni Saksanmaalla. Jos innostun, niin hyvä niin, mutta luulenpa, että keskityn tulevien opetuskielteni maihin, jotta matkailusta on ammatissakin sitten ihan oikeasti hyötyä.

Löysin muuten ihanan kaupan Drottninggatanilta ja jouluna te kaikki toivotte etten olisi koskaan tullutkaan Ruotsiin vaihtoon kun avaatte joululahjojanne! ;)

Toblerone-hirmu (söin puolessa viikossa 1200g tobleronea!) hiljenee ensi viikkoon asti. Sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä palaan siis Ruotsiin (jos kone pysyy ilmassa - pelottaa valehtelematta jo nyt). Älkäähän rakkaat soitelko sinä aikana kun se olen sitten minä, joka maksaa viulut.

Vasamuseet

Paljon en ehdi nyt kirjotella kun koulutöitä pitää tehdä. Piti kuitenkin kirjottaa pieni kokoava raportti parista viime päivästä. Meillä on ollu tosiaan vieraita tässä lauantaista asti, Noora lähtee huomenna keskiviikkona ja Piritan sisko Henni lähtee torstaina. Eilen maanantaina käytiin Nordiska museetissa. Se oli ihan hieno paikka ja hyvin kerto esim. pohjoismaisista juhlista ja "rituaaleista", esim. konfirmaatiosta jne. Muut lähti museosta Gamla staniin kiertelemään ja mun piti mennä koululla käymään, kun oli tapaaminen Nobeljuhlien jatkobileiden järjestämisestä, jossa mä olen siis mukana. Tuun työskentelemään siellä baarissa ja teemana jatkopippaloissa on 1920-luku ja sen mukaan pitää sitten pukeutua. Tosin vaatteet tulee yliopiston puolesta.

Tänään odotettiin aamu Gigantilta liettä, jota ei koskaan tullut (jälleen yksi asia, joka tässä maassa ei toimi. Paasaan sen ensi kerralla!) ja kirjotettiin koulujuttua. Iltapäivästä mentiin käymään nelisteen Vasamuseetissa. Mä tiesin tästä Vasa-laivasta ihan vähäsen vaan etukäteen enkä tienny siitä Vasamuseetista sen enempää kun että se paatti on siellä. Mutta se museo ja se laiva on aivan uskomattoman hieno ja henkeäsalpaava!!! Suosittelen ehdottomasti kaikille matkaajille! Mä en ehtiny nähdä siitä museosta kun puolet, joten sinne on ehdottomasti päästävä uudestaan. Onneks se on lähellä :)

Torstaina olis lähtö Berliiniin, mutta en oo yhtään varma nyt meinaanko lähtee vai en. Ei yhtään huvittais ja ahdistaa rahanmeno :( Pitäis yrittää päättää.

Mä sekoilin taas viime yönä kun Noora nousi yöllä käymään vessassa:

minä: mitä sä teet?

Noora: kävin vessassa

minä: vaatteet päällä?

Noora: ei ku mulla on yöpuku

minä: ainii ku sul on tollanen yöpuku :D

Näin täällä. Kertoilkaahan tekin kuulumisianne!

Helsingin risteily

Nyt on kotiuduttu Helsingin risteilyltä. Torstaina tosiaan suunnattiin Viking Linen satamaan amerikkalaisten Rachellen ja Andrean, saksalaisen Kathin ja Hollantilais-englantilaisen Susanin kanssa. Hirveellä kiireellä saatiin juosta laivaan, mutta ehdittiin :) Menomatka oli varsin rauhallinen; käytiin tax free:ssä ja istuttiin ja juteltiin hytissä. Jo heti alkumatkasta Susan pelasti mun päiväni kysymällä, että oonko mä puoliksi englantilainen kun kuulostan ihan siltä kun puhun englantia :D Myöhemmin se päivitteli, että on tosi 'ainutlaatuista' (vai mitä sanaa se käyttikään), että mä kuulostan niin englantilaiselta ja puhun niin hyvin englantia! Mä olin niin otettu noista kommenteista ja nyt ens vuonna alotan enkun opintoni hyvillä mielin :)

Perjantai vietettiin siis Helsingissä. Ilma oli onneksi tosi kaunis. Kierreltiin keskusta-alueella ja käytiin kattomassa nähtävyyksiä. Pilvi oli päivän meidän mukana ja Annakin kävi moikkaamassa. Susan ja Kathi oli ihan innoissaan Helsingistä ja oli kiva seurata vierestä kuinka ne ihasteli kaikkea, mikä on itelle arkipäivää. Jenkit ei ollu ihan niin innoissaan, vaikka toteskin, että oli kiva käydä. Mutta ne ei ollu samanlaisia kulttuuri-ihmisiä kun me kaikki muut ja arvostaa todennäkösesti vähän erilaisia asioita. Laivalle palattiin ihan viimetipassa. Illalla huijattiin jotain tyhmiä suomalaisia, joille meni ihan täydestä, että ollaan kaikki ulkomaalaisia eikä ymmärretä sanaakaan suomea eikä ruotsia. Ne opetti joitain fraaseja suomeks ja ruotiksi Piritalle. Se oli hauskaa nauraa niille! :D

Noora tuli meijän mukana laivalla Ruotsiin ja Piritan sisko lensi tänne myös eilen. Nyt ollaan täällä nelisteen, on ollu mukavaa. Eilen kävästiin viihteellä, mutta mä ja Pirita aletaan vanheta kun ei jaksa enää juhlia niin paljon.

Alkuviikosta vieraillaan todennäkösesti museoissa ja pistäydytään välillä koulussa. Noora lähtee ke-iltana ja Piritan sisko torstaina. Ja mehän lähetään Piritan kanssa torstaina sinne Berliiniin. Mutta kirjottelen vielä uudestaan ennen sitä :)

Borta bra men hemma bäst

Ette usko kuinka ihanaa on ollut asua kodilta tuntuvassa asumuksessa sen edellisen loukun jäljiltä. Ollaan nautittu olostamme Piritan kanssa täysin rinnoin...ajatella, nyt saa syödäkin prikulleen kun itse haluaa! Lauantaina pidettiin kavereille tuparit, mutta äkillisten peruutusten takia paikalle tuli noin 10 ihmisen sijasta kaksi :) Mutta hauskaa meillä oli silti, syötiin, juteltiin ja pelattiin Tukholman Monopolia. Sellanen pitää saada kotiin kanssa! :)

Sunnuntaina meni kouluhommien parissa. Eilen ja tänään tiistaina oli luennot. Huomaa heti kun on koulua vaan pari kertaa viikossa, koska aamulla herääminen on todella tuskaa! Etenkin nyt kun mun sänky on ihanan pehmeä ja muhkea, niin ei täältä haluais nousta koskaan pois. Tänään mulla oli yhdellä tyhmällä kurssilla esitelmä Olof Palmesta (jep, tää on kun yläasteella konsanaan), joka piti tehdä parityönä. Aihe oli mun parini ehdottama ja joku aika sitten se vain tekstasi mulle, että hän meinaa tehdä Olof Palmen biografiasta. Olin ajatellut, että oltaisiin yhdessä keskusteltu, että mistä kannattaa kummankin kertoa, mutta ei sitten. Siinä sitten tuskailin pitkään, että mistä voisin tehdä oman osuuteni, koska politiikasta en halunnu mitään kertoa kun en siitä mitään tiedä. No pitkän pohdinnan ja tuskailun tuloksena päädyin sitten kirjottamaan siitä sen murhasta. Sovittiin sunnuntaina tän mun parin kanssa, että nähdään maanantaina ja keskustellaan, että miten rakennetaan se meidän esitys ja ettei puhuta samoista asioista. Maanantaina kun sitten nähtiin, se vaan tokas mulle, että "tässä on sulle materiaalia jos haluut kertoa Olof Palmen biografiasta, mä jätän kurssin kesken, eli saat pitää esitelmän yksin". Siitä sitten istuin sanattomana hetken ja ihmettelin, että se ei edes pahoitellut lyhyttä varoitusaikaa mitenkään. Totesin kuitenkin, etten ala yhtään ylimäärästä työtä tekemään turhan kurssin ja turhan esitelmän eteen sen takia, että joku osaa olla tollanen, joten tänään sitten kerroin vaan tilanteen ja puhua pölötin oman osuuteni, eli murhasta. Palaute oli yhdeltä kurssilaiselta, että "jättebra, som alltid" :) (puheita pidetään tolla kurssilla siis yhteensä 5)

Huominen päivä (keskiviikko) menee jumppatunnilla ja koulutöitä pakertaessa. Torstaina lähetäänkin sitten porukalla risteilylle ja perjantai ollaan siellä Helsingissä. Kivaa kävästä siellä, päästä ostamaan sellasia nuudeleita, joita täällä ei myydä ja nähdä kavereita :)

Ainiin, kissa on vielä hengissä, yksi iso viherkasvi tosin kärsii meidän hoidossa täällä...
(Kuvassa siis Snuffis)

Uusi, ihana asunto

Vihdoin koitti se päivä, jota ollaan Piritan kanssa odotettu heti tänne päästyämme, nimittäin uuteen asuntoon muutto! Hetken harmitti, kun Anette oli meille normaali parin päivän ajan ja harmitti se, ettei se aina voi olla normaali, jolloin oltaisiin voitu jäädä edelliseen asuntoon. No, harmitus katosi kun tuhka tuuleen, kun se tänään kysyi, että voiko se ottaa uudet vuokralaiset jo ennen kuun vaihdetta, jos joku haluaa muuttaa aikasemmin. Sanottiin, että toki meidän puolesta, mutta sillon halutaan osa maksetusta vuokrasta takaisin. Siihen se sanoi, ettei se ala vuokraa palauttamaan. Eli se ihan oikeesti edes viitsii ajatella, että se vois pitää meidän vuokran ja ottaa uuden vuokralaisen ja periä siltäkin vuokraa! Meillä on vuokrasopimus tän kuukauden loppuun voimassa ja palautetaan avaimet vasta viimeinen päivä. Jos se sinne jonkun ottaa, se rikkoo vuokrasopimusta. Sitä paitsi jätettiin sinne vielä joitain tavaroita, ettei se ainakaan ota sinne ketään. Uskomatonta toimintaa siltä taas!!

Muutettiin tänne uuteen asuntoon tänään aamulla ja Christina ja Micke lähti kahdentoista aikoihin kohti Bangokia. Olin todennut jo aikaisemmin kuinka ihania ihmisiä tää pariskunta oli ja kuinka ihana tää oli, mutta silti se taas yllätti positiivisesti. Tää on siis kaksikerroksinen paritalo. Alhaalla on mun huone, vessa/kylppäri, lukunurkkaus sohvan kera, pyykkihuone ja perheen lasten huoneet (2kpl). Ylhäällä on Piritan huone (alunperin Christinan ja Micken makkari), iso olohuone, vaatehuone ja vessa/kylppäri sekä pääsy takapihalle. Tää huone, jossa asustelen oli alunperin työhuone, mutta ystävällisesti ne oli tuonu toisen sängyistä tänne alas ja voitteko kuvitella, ostanut taulutelevision, digiboxin ja dvd-soittimen, että täällä alhaallakin voi katsoa telkkaria!!!! Olohuoneessa on myös taulutelkkari ja tilpehöörit + kotiteatteriäänentoisto ja kaapelitv:n ansiosta 1000 kanavaa! :D Ja sitten meitä "varten" ne oli uusinut myös pyykinpesukoneen, lieden ja lattiasta kattoon olevat jääkaapin ja pakastimen. Siis ihan uskomatonta! Jääkaappiin ne oli jättäny ruokaa ja kuivakaappiin myös ja sano, että kaikki saa syödä...mausteita jne saa käyttää ja tavaroita saa penkoa, jos etitään jotain. Kissi on ihana tapaus, sen nimi on Snuffis. Se on norjan metsäkissa, joskaan ei täysin puhdan kuulemma. Me ollaan jo hyvää pataa Snuffiksen kanssa :)

Täällä siis menee mukavasti ja on ihanaa olla ns. omassa kodissa!

Liikunnan hurmaa

Kävin juuri tanssitunnilla, ette arvaa kuinka ihanaa oli parin kuukauden tauon jälkeen taas liikkua. Tällä liikkumattomuudella, jota täällä oon harrastanut, on alkanut olemaan jo näkyvät vaikutukset, joten oli pakko tehdä jotain. Ostin törkeästi ylikalliin (yli 80e) 3kk kortin koulun onnettomalle liikuntakeskukselle, koska totesin, etten voi olla liikkumatta koko vuotta, oli jäsenmaksu kuinka yliampuva tahansa. No onneksi sentään löysin sieltä kivoja tunteja ja ton hinnan maksettua tulee ainakin käytyä siellä :)

Aloin pari päivää taaksepäin miettimään ns. normaalissa mielentilassa (ei siis ottanut mikään päähän, eli ajattelun tulos ei ole vääristetty:), että vaikka kuinka yritän, en keksi yhtään ainutta asiaa Tukholman yliopistossa, joka olis paremmin kuin Helsingissä. Samantasoiseksi voi mainita opetuksen laadun, mutta muut asiat ei yllä edes samalle tasolle. Kummallista.

Tänään aamulla sai unenpöppörössä aloittaa päivän sillä, että bussissa luki kuinka viikonloppuna oli 16-vuotias poika potkittu kuoliaaksi täällä Tukholmassa. Tekijöinä kourallinen samanikäisiä poikia. Tuntuu, että täällä on enemmän ns. pahoja uutisia kun Helsingissä, vaikka kyllä sielläkin niitä hulluja on. Mutta siellä tällaset asiat tuntuu olevan vielä pienemmässä mittakaavassa. Tosin yksi hyvä puoli Tukholmassa on: täällä ei ole niin paljon spurguja, että niihin kompastelee kadulla kävellessään. Pari oon nähnyt siellä täällä kun taas Helsingissä koko keskusta sikiää niitä.

Lupailin viime kerralla, että raportoin siitä Anette-keskustelusta, joten teen sen nyt :) Siitä on jo siis tovi aikaa. Menin illalla (ennen kahdeksaa:) laittamaan ruokaa ja samalla keräsin rohkeutta avata suuni. Pelosta, jännityksestä ja ahdistuksesta konkreettisesti täristen sitten alotin kysymällä, että onko siihen joku syy, että se sanoo asioista aina vaan Piritalle eikä mulle ollenkaan. Kuulemma ei ollut tarkoituksenmukaista, vaan se sanoo sille, kumman se sattuu näkemään. Sitten sanoin, että mun mielestä(/meidän mielestä) on väärin, että se syyttää meitä kaikesta. Se sanoi puolestaan, että se on kyllästynyt siihen, että hän vain antaa ja yrittää olla YSTÄVÄLLINEN, mutta me ei mitään muuta kun valiteta vaan!!! :D A) se on SE, joka valittaa leivänmuruja myöten ja B) me ei olla valitettu yhdestäkään asiasta, kuunneltu vaan sen huutamista ja oltu hiljaa. Että en tiedä mistä se tonkin sitten on saanut päähänsä. Sitten se sanoi, että se on kyllästynyt siivoamaan meidän jälkiä. Sanoin sitten vastaan, että me siivotaan täällä yhtälailla kun sekin. Sen myönnän, että huone mulla on toisinaan sikinsokin (mutta sehän ei ketään yllätä :), mutta yleiset paikat me pidetään Piritan kanssa siistinä. Totesin sitten vaan, että kun se valittaa ja syyttää meitä kaikesta, mutta että Pirita pesi sillon sen mikron, joka oli oksettava ja minä oon pessyt sen tiskiharjoja sen käytön jälkeen, ja että samalla tavalla imuroidaan jne kun se itekin. Piti sanoa toi kaksi kertaa, että se kommentoi siihen, ja sittenkin kommentti oli, että "ihan hyvä, että pesitte sen mikron, mutta silti voisitte siivota jälkiänne". Tiskiharjasta se sitten sanoi, että "eihän se ole teidän, teidän pitää hankkia oma talouspaperi ja tiskiharja". Jep. No sitten otettiin siihen oma paperi ja ostettiin tiskiharja, jota pidettiin meidän puolella tiskipöytää. Joka kerta kun tultiin illalla kotiin, löydettiin se meidän tiskiharja makaamassa siellä likasessa tiskialtaassa. Nyt ollaan piilotettu se! :D Sitten yksi parhaimmista kommenteista oli se, kun se tosiaan totesi, että se vain antaa ja antaa ja yrittää olla ystävällinen (???) ja sitten hän ei MEIDÄN vuoksemme voi edes poikansa kanssa istua keittiönpöydän ääreen syömään, vaikka haluaisi :D Itsehän se nää idioottimaiset säännöt on keksinyt ja nyt SEKIN on sitten meidän vika...voi voi mitä hän nyt menettääkään. Kyllä se voi mun puolesta siinä istua ja syödä, mutta kun sen ego ei mahdu olemaan keittiössä kun joku muu on siellä. Se poika oli jossain vaiheessa useamman yön siellä ja tehtiin sitten Piritan kanssa ruokaa keittiössä kun kuulin sen 17-vuotiaan pojan sanovan jotain ja Aneten vastaavan, että "nyt ei voi mennä keittiöön kun tytöt on siellä" ja Pirita kuuli myöhemmin kun poika oli kysynyt, että "voiko nyt mennä?". Luojalle kiitos, että enää Y-K-S-I kokonainen päivä siinä vankilassa. Keskiviikkoaamuna otetaan kimpsut ja kampsut ja hilppastaan uuteen kotiin :)

Sitten hetkeksi muihin juttuihin. Viime viikonloppu oltiin lähes kokonaan vaan kotona. Perjantaina käytiin Gamla stanissa ravintolassa syömässä minä, Pirita, Leena ja Leenan isä. Oli ihanan tunnelmallista ja idyllistä kävellä niitä Gamla stanin katuja illalla. Lauantaina muut lähti outlet:iin paitsi minä ja Pirita jäätiin kotiin kun oli niin paljon koulutöitä. Tarkotus oli mennä la-iltana kahvilaan tms. istuskelemaan ja juttelemaan, mutta kaikki oli niin väsyneitä, että pysyttiin kotona. Eilen, sunnuntaina, käytiin Piritan ja yhen saksalaisen Kerstinin kanssa Medelhavsmuseet:issa. Opin paljon egyptijuttuja :) Niin ja sattumalta nähtiin myös kuninkaanlinnan edessä suoritettu vahdinvaihto tai joku muu paraatihomma, jonka oon nähnyt aikaisemminkin, mutta josta en muistanut mitään. Se oli hieno! Tällä viikolla ei hirveesti ole mitään suurempaa kuin muutto...luentoja ja paljon opiskeltavaa ja lauantaina ajateltiin pitää kavereille tuparit.

Keskiviikkona mä olen sitten oikeasti tavoitettavissa, sillä saadaan se oma netti!! :) Mulla on koneella Skype ja Messenger, eli soitelkaahan! :)

(Kuvassa: kun oltiin aikasemmin Skansenilla, siellä oli tollasia karvapalloja, jotka nukku tollee siististi jonossa:)

Stadshuset

Eilen oltiin tosiaan Tukholman kaupungin vaihto-oppilaille järjestämässä buffet-tilaisuudessa. Oltiin innolla odotettu tapahtumaa, olihan kyse sentään ilmasesta ruoasta, jota näin kalliissa kaupungissa ei jätetä väliin :) Pirita paastosi koko päivän ja mäkin yritin syödä normaalia vähemmän (mutta sorruin syömään tylsyyteeni kuitenkin!) ja ajateltiin, että syödään siellä kaupungintalolla niin paljon, ettei tarvii enää loppuviikosta syödä. No, kun päästiin perille, huomattiin, että se olikin tällanen seurustelutilaisuus, eli ei istuta pöydissä, vaan kierrellään ja kaarrellaan siellä lautaset kädessä...vähän niin kun cocktailtilaisuus. Siellä oli tosi paljon vaihtareita kaikista Tukholman korkeakouluista, joten tunnelma oli jokseenkin tiivis. Sitten puheen jälkeen kun sai käydä käsiksi ruokaan (joka oli muuten ihanan tasokasta...mm. erilaisia lohia!), niin tarjoilupöytien ympärille kasaantui niin paljon ihmisiä, että tuntui ihan toivottomalta yrittää päästä koskaan käsiksi niihin ruokiin. Ajattelin sitten, että odotan vuoroani ja menen sitten kun suurin ihmismäärä on jo hävinnyt siitä. Ei ollut hyvä idea! Enhän mä osannut ikimaailmassa ajatella, ettei sitä ruokaa tuoda lisää sitä mukaa kun se loppuu. Siispä siinä vaiheessa kun pääsin ite vihdoin ottamaan ruokaa, oli suurin osa jo mennyt :( Nakkeja siellä kyllä oli, mutta niistä ei mulle hirveästi ollut iloa. Siispä se siitä aikomuksesta, että olisin voinut olla syömättä loppuviikon. Illalla ennen nukkumaanmenoa oli jo hirveä nälkä, mutten voinut syödä mitään, sillä kellohan oli yli kahdeksan illalla, jonka jälkeen keittiöön ei mennä. Siispä piti vaan mennä nukkumaan, jotta unohti näläntunteen.

Tänään oli taas grammatik-luento ja kaikki sillä tunnilla oli sellasta asiaa, jonka mä olisin voinut opettaa. Jokseenkin ehkä turhauttavaa jos ei tolla kurssilla tule mitään uutta...mutta pakko mun on siellä nyt olla, kun en saa muuten riittävästi opintopisteitä. Kello on nyt 19:00, joten pitää lähteä juoksujalkaa kotiin, että ehtii tekemään ruoan ennen klo kahdeksaa. Se itehän voi tehdä siellä ruokaa vaikka klo 22 jos haluaa. Ainiin, en oo kertonut teille siitä kun menetin hermoni sen kanssa ja sanoin sille pari valittua sanaa. Siitä kerron ens kerralla.

(Tästä voitte käydä kattomassa millainen se kaupungintalo on: http://www.stockholm.se/Extern/Templates/InfoPage.aspx?id=34155 )

Elämä jatkuu

Hejsan! Elämä jatkuu kovan koti-ikävän jälkeenkin, juuri ja juuri! Elämä kulkee edelleen täällä samaa rataa... Lauantaina isi ja Erja kävi täällä kääntymässä, oli mukavaa saada tuulahdus sieltä kotisuomesta, mutta sillä oli myös hintansa. Muistan kun pienenä olin enon mökillä ja kun äiti tuli käymään siellä, iski lopulta hirveä koti-ikävä kun se lähti kotiin. Samoin kävi nyt, en ole siis muuttunut kummemmin reilussa 10 vuodessa :) Lauantai-iltana siis tuntui siltä, että haluan takas Suomeen siltä seisomalta ja la-ilta menikin sitten pipariksi. Pohdin pääni puhki, että millon pääsisin käymään siellä ja kävi mielessä sekin, että en halua jäädä tänne enää kevääksi...kunnes muistin, että eihän mulla ole siellä Suomessa asuntoa, opiskeltavaa eikä töitäkään :) Onneksi olo oli jokseenkin parempi sunnuntaiaamuna. Kyllä mä tosin silti yritin kattoa, että millon pääsisin käymään Suomessa, mutta ei mitään järkevää ajankohtaa ole ennen joululomaa :(

Lauantai-illan pipariksi menoon vaikutti myös se, että totesin ainakin yhden näistä jenkeistä "vihaavan" mua. Tai no tuskin vihasta voi puhua, mutta "ei tykkäävän". Sen huomaa sen käytöksestä mua kohtaan...kun mä en oliskaan paikalla. Vaikka ei mua melkeen ollutkaan, kun olin niin allapäin koko illan, että en puhua pukahtanut juuri mitään.

Sunnuntai vietettiin Piritan kanssa kotosalla ja käytiin kävelyllä nauttien ihanasta syysilmasta. Lauantaina oli aivan järkyttävä ilma, kun yritettiin isin ja Erjan kanssa keksiä tekemistä päiväksi, sunnuntaina siitä ilmasta ei tietenkään ollut tietoakaan, vaan taivas oli pilvetön. Näin se aina menee!

Mulla on vihdoin alkanu uus kurssi edellisen muntlig framställningin lisäksi. Tänään oli eka tunti nimittäin grammatikia ja mä tunsin itteni FIKSUKSI!! Toi on monille ensimmäinen kurssikokonaisuus yliopistossa ja mä vanha kurppa roikun tässä laitoksessa jo neljättä vuotta! Tosin lähes kaikki sillä kurssilla on aikuisia, toiset jo vanhoja, ja kyllä aikuisopiskelijat osaa olla toisinaan raivostuttavia pilkun viilaajia! Ei kaikkea tarvii kysyä, voi käyttää omaa päätään! Aikuiset on liian tunnollisia opiskelijoita, pieni laiskuus pitää kuulua asiaan. Mutta kurssi tuntuu kivalta ja helpolta. Siinä tehdään ryhmätyö, jossa nauhoitetaan jonkun henkilön puhetta, jolle ruotsi on toinen kieli (andraspråk) ja sitten se transkriboidaan ja sitten siitä tutkitaan, että millasia virheitä se henkilö tekee verbeissä, nominaalifraaseissa ja sanajärjestyksessä. Eli helppo juttu! Mutta kaikki muut tuntu olevan kauhuissaan siitä ryhmätyöstä. Mä pääsen ehkä loistamaan tällä kurssilla ;) Kaikki siellä on siis ruotsalaisia.

Tänään näin ekaa kertaa mun tandem-parin ja oli kivaa :) Käytiin lounaalla ja juteltiin ruotsiksi ja suomeksi. Niille tietämättömille, jotka ei ymmärrä mistä puhun: tandem-pari tarkottaa mun tapauksessa sitä, että mun parinani on ruotsalainen, joka haluaa oppia suomea. Siispä me tavataan ja puhutaan molempia kieliä ja autetaan toisiamme omissa äidinkielissämme.

Ei täällä taida olla sen kummempaa. Innolla odotan ens keskiviikkoa kun päästään muuttamaan :) Palailen taas!

Nokka kohti Berliiniä!

Näin siinä käy kun on alttiina hetken mielijohteille.. Varasin juuri lennot Berliiniin :D Muut lähtee, niin minäkin! Reissu on onneksi lyhyt ja halpa (tai niinhän sitä nyt luulee!), matkassa ollaan 25-28.10, yöni saan nukkua kaverin luona (terveiset vaan Sonjalle:) ja lennot maksoi 50e meno-paluu. Pirita, Andrea ja Rachelle on samaan aikaan siellä. Tuleepahan nähtyä Berliini ja voin sitten sanoa, että olen käynyt Saksassa :)

Tuhkimo

Eilen kävin sitten ensimmäistä kertaa elämässäni baletissa, oli ihan hieno kokemus! Tuli itelle taas halu päästä tanssitunneille kun näki kuinka ne tanssijat siellä loikki ympäriinsä. Tukholman oopperatalo on kyllä tosi hieno paikka. Oltiin baletissa tosiaan Piritan, Rachellen, Andrean ja Emilyn kanssa. Viime viikonloppuna Rachelle sanoi, että se haluaa oppia jotain fraaseja ruotsiksi, että se voi päteä kun sen äiti tulee käymään täällä. Siispä opetin sille ensimmäiseksi "var finns" ja sitten "var finns toan" Eilen se sitten pääsi kysymään sen siellä oopperassa ruotsalaiselta ja sitä ymmärrettiin täysin. Se on niin sulonen! :) Ennen balettiin menoa käytiin syömässä ravintolassa kun kerta oltiin hienosti pukeutuneita, hyvää ruokaa oli :)

Sitten muihin asioihin taas, eli vuokraemäntäämme. Se oli eilen TAAS valittanu Piritalle. Tällä kertaa se oli todennut, että "minä olen huomannut, että te syötte paljon leipää. Minä en syö leipää, joten nämä leivänmurut täällä ovat teidän" Pirita oli sitten sanonu, että ok, hän putsaa ne siitä pöydältä, mutta ongelma oli ollu, että kun niitä leivänmuruja on aina. Joo... Mulla on tullu nyt mitta aivan täyteen ja mä vihaan sitä ihmistä enemmän kun ketään koskaan voi vihata. Jos se olis rouva Ylisiisti itse, se vois sanoa jostain leivänmuruista, MUTTA se oli Pirita, joka siivos mikron kun se oli niin uskomattomassa sonnassa, ettei sinne voinu laittaa ruokaa lämpiämään tai ne kaikki jämät olis valunu sieltä katosta lämmön myötä siihen ruokaan. Ja se olin minä, joka siivosi tiskiharjan sen jälkeen kun tää idiootti oli ite pessyt sillä. Se nimittäin oli yltäpäältä jossain vihreässä moskassa niin, että mä sain haarukalla ronkkia niitä sieltä vaikka kuinka kauan. Ja taas tänä aamuna se oli ilmeisesti pessyt jonkun puurokattilan tms., koska se tiskiharja oli paksussa valkosessa möhnässä. Tänään meinaan sille sanoa, että sen on turha syytellä meitä ihan kaikesta kun se ei näe itteänsä tässä koko farssissa ollenkaan!! (Pelkään kuollakseni puhua sille mitään, joten todennäköisesti latelen pari valittua sanaa sille kauhusta jäykkänä, mutta teen sen silti :D ) ...ja sitten se viittii vielä ihmetellä kun me ei keskustella sen kanssa! Mielenvikanen TYRANNI!!!!!! Se on vaan niin sääli, että yhen ihmisen takia täällä on usein huonolla tuulella. Ilman sitä, mulla ei olis mitään ongelmaa olla täällä (mitä nyt toisinaan hermostun yleisesti ruotsalaisista :)

Kerron sitten miten tää suunniteltu hyökkäys sujui! :D

Tukholmalaiset: järki hoi, älä jätä!

Eilisessä lehdessä sanottiin, että jenkeissä joku lehti oli listannut Tukholman maailman siisteimmäksi (ja viihtyisimmäksi?) kaupungiksi. Ihmettelen, että millä perusteella! Mun mielestä Helsinki on huomattavasti siistimpi kaupunki kun Tukholma ja ette usko kuinka monta kertaa oon kiroillut näiden paikallisten idioottimaisuutta täällä. Tuntuu, ettei näillä ole minkäänlaista tapakasvatusta! Vai mahtaako Tukholmalaiset olla niin täynnä itseään, ettei voida edes omia jälkiä siivota?! Tänään aamulla istuttiin metrossa matkalla kouluun kun mun edessä istuva nainen alkoi lukemaan jotain lehteä. Lehden välistä tippui joku liitelehti metron lattialle, mutta tää nainen ei eväänsä liikauttanu sitä nostaakseen, eli siihen maahan se jäi sitten jonkun siivoojan poimittavaksi. Joku aika sitten istuin alkuillasta metrossa ja vastapäätä olevalle penkille oli jätetty puoliksi syöty omena (!) Hetken päästä siihen tuli isä kahden noin 5-vuotiaan tyttönsä kanssa. Toinen näistä tytöistä huomasi sen omenan ja voitteko kuvitella, se isä otti sen ja heitti kaaressa sinne metron käytävälle. Että siinä tytöille hyvää esimerkkiä! Mä olin täysin järkyttyny siinä vaiheessa. Ja nää kerrat ei oo ollu ainoita kun mun olis niin tehnyt mieli sivistää täällä aikuisia ihmisiä!

Ja omassa talonyhtiössä (kuten varmaan kaikissa Suomen taloissa) oon tottunut siihen, että roskat viedään ulos yhteiseen roskikseen ja siellä lajitellaan erikseen sekajäte, paperit, biojäte ja usein myös erilaiset paperipakkaukset (esim. muropaketit jne.) Ei täällä, ainakaan meidän talonyhtiössä. KAIKKI roskat pistetään samaan muovikassiin, kävellään pari metriä rappukäytävään ja heitetään sellaseen seinässä olevaan roskakuiluun. Että se siitä kestävästä kehityksestä! Talonyhtiössä ei siis edes ole mitään mihin itse viedä ja lajitella roskat. Hirveästi näkee kaupungilla ja muualla sitäkin, että aamulehtiä (metro jne) heitetään tosiaan tavallisiin roskiksiin, jopa täällä yliopistolla, vaikka pitäis olla kyse fiksuista, korkeasti koulutetuista ihmisistä!

Terveiset siis vaan sinne kotiin ja kiitokset hyvästä kasvatustyöstä mun suhteeni! :) Vaikka tuntuu, että muutkin suomalaiset täällä osaa olla ihmisiksi. Ruotsalaiset sais mennä itteensä!

Toinen asia, mikä ihmetytyttää on, että Tukholmassahan otettiin käyttöön tietullit, jotta saataisiin liikennettä vähennettyä. Fiksua. MUTTA julkisia ei ole sen kummemmin kehitetty, eli vuoroväli on käsittääkseni sama kuin aikaisemminkin. Toisinsanoen metrot on aamusin niin täynnä, ettei sinne mahdu kuin kyynerpäätekniikalla (kun nää ihmiset ei osaa tiivistää käytävillepäin, vaan kaikkien pitää jäädä siihen ovensuuhun, AARGH! Mun pitää varmaan opetella huutamaan ruotsiksi, että "tiivistäkää, hitto vie!) Kaiken kukkuraksi julkisen liikenteen kuukausilippuhinnat nousee ensi vuoden maaliskuussa 620 kruunusta (69e) 690 kruunuun (76e)!! Opiskelijalipun ostaminen ajalle loka-joulukuu maksaa 1200 kruunua (133 euroa), kun Helsingissä kolmen kuukauden julkisen liikenteen opiskelijalippu maksaa 60e.

No niin, tulipas purnattua taas :) Mukavaa täällä silti on, mutta reilussa kuukaudessa silmät on avautunu niin huimasti! Todettiin Piritan kanssa ääneen tänään aamulla täpötäydessä metrossa, oviin kiinni liiskautuneina (kun ihmiset ei voinu tiivistää sinne käytäville), että ruotsalaisille on annettu kaunis ulkonäkö, mutta ei järkeä sitten ollenkaan, toisin kuin suomalaisille (kuten oon tänne varmaan aikasemminkin kirjottanut). Toivottavasti siellä joku ymmärsi mitä me sanottiin!

Ens kerralla mä huomautan, kun joku tiputtaa jotain, eikä nosta sitä...tai viskoo puoliksi syötyjä omenoita pitkin metron käytäviä. Mä palaan täältä sitten kunnon nipottajana :D

Stockholm, den härligaste staden i hela världen!

Taas ollaan päästy uuteen viikkoon ja on aika kertoilla tapahtuneita. Opiskeluintoa odotellessa on tullu tehtyä taas kaikkea kivaa kavereiden kanssa. Tällä hetkellä mulla on siis luento vaan kerran viikossa (kurssi muntlig framställning), eikä sekään kurssi uskomattomuuksia vaadi. Joka toinen viikko tehdään joku pieni esitelmä ja joka toinen viikko jotain muuta. Oon alottanu lukemaan jo kurssin suulliseen tenttiin olevaa romaania, joka on varsin tuskallista kun tiedätte kuinka paljon mä rakastan pakkolukemista. Tentti on tosin vasta marraskuun lopussa, eli jos mä koskaan saan ton kirjan kahlattua läpi, oon unohtanutkin kaiken jo siihen mennessä. Viime viikolla pidin lyhyen puheen aiheesta ”Att vara svensklärare i Finland” ja se meni vallan mainiosti. Kirjotan kuulemma hyvää ruotsia (käsikirjotus piti lähettää opelle etukäteen), lausumista ei korjattu ja jossain vaiheessa ope sano, että musta tulee hyvä opettaja :) Lauantaina mun opetustaitoja kehuttiin ja kaikki suomalaiset innostu, että mun pitää opettaa nyt niitä kaikkia…

Viikko meni tosiaan pitkälti kaiken muun kun opiskelun kanssa. Ollaan palattu pedagogisten jäljiltä normaaliin elämään, eli mitään ei voi tehdä ilman, että on tuli persustan alla. Sitä paniikkia tässä siis odottelen. On se tosin mukavaakin, ettei tarvii jatkuvalla syötöllä tehdä kouluhommia, koska täällä pitää olla aikaa uusien asioiden kokemiselle ihan eri tavalla kun Suomessa.

Keskiviikkona liityin Emilyn ja Rachellen seuraan koulun keskiviikkopubiin ja totesin, että kyseinen päivä ei todellakaan ollut mun enkkupäiväni. En saanu suustani juuri minkäänlaisia järkeviä tai edes ymmärrettäviä lausekokonaisuuksia. Siinä olin sitten yksin kahen natiivin kanssa ja lopultahan se menikin siihen, että ne puhu jotain omiansa ja mä en enää pysyny perässä. Oon huomannut sen, etten mä suostu hyväksymään sitä tosiasiaa, ettei mun englantini ole natiivitasoa (lähelläkään!), koska yritän puhua yhtä sujuvasti ja nopeasti kun nää kaverit täällä ja hermostun ja ahdistun heti kun puhe ei tulekaan niin sujuvasti…tai jos en löydä jotain sanaa. Oon huomannut myös sen, että en ainakaan omasta mielestäni anna itestäni totuudenmukaista kuvaa kun joudun kommunikoimaan vieraalla kielellä, koska en pysty olee täysin itseni. Yleensä kun joku kysyy, että mitä mä opiskelen, totean vaan, että ruotsia ja jätän sen englannin mainitsematta, koska heti ne alkais olettamaan, että mä oon erityisen hyvä enkussa (vaikka enhän mä oo vielä edes alottanu opintoja..) Mun pitää oppia rentoutumaan vierailla kielillä kommunikoidessa ja antaa ittelleni anteeksi jos jokunen virhe tulee sinne tänne. Rachelle sanoo aina, että me puhutaan tosi hyvää englantia, että saahan hän selvää siitä. Mutta ei se riitä, että tulee ymmärretyksi, pitää olla lähellä täydellisyyttä!! Enkä mä halua, että musta erottaa, etten oo natiivi! …en oo sitten tän korkeempaa rimaa asettanu ittelleni :D

Sunnuntaina ilma täällä oli uskomattoman ihana, kun kesällä konsanaan. Tavattiin Leenan ja Rachellen kanssa Gamla Stanissa ja mentiin laiva-sightseeingille. Oli ehdottomasti kokemisen arvosta! Oon aina ollut sitä mieltä, että Tukholma on kaunis kaupunki (kukaan ei voine väittää vastaan), mutta ei mulla oo ollut harmainta aavistustakaan kuinka kaunis se todellisuudessa on! Siis jotain ihan uskomatonta! Rachellen (ja Andrean) kanssa on ihana olla matkassa kun tietyt asiat on niille niin ihmeellisiä täällä :) Rachelle, joka tulee San Diegosta, Californiasta, ei koe vuodenvaihteluita, joten tänään se innoissaa kuvaili puita, jotka on alkanu kellastumaan :D Ja ruskahan ei siis oo vielä läheskään kauneimmillaan.

Sightseeingiä odotellessa käytiin mäkkärissä syömässä ja Rachelle tilas kana-aterian. Jostain syystä niillä ei ollu kanahampparia siinä ja sen valmistumiseen ois menny kuulemma 5 minuuttia. Korvaukseks ne anto Rachellelle yhteensä kolme hampurilaista :D Oltiin kaikki kolme siinä kassalla yhtä suurta kysymysmerkkiä :)

Huomenna on taas viikon eka ja vika luento ja keskiviikkona me mennään kattomaan balettia, Cinderellaa. Kaikki luuli, että me ollaan menossa oopperaan, mutta se olikin baletti (no, se oli Rachelle, joka tilas liput;) mutta samapa tuo. Sitä ennen mennään ravintolaan syömään kun kerta ollaan hienoissa vaatteissa. Lauantaina saan tänne vieraita kotoolta kun isi ja Erja tulee pistäytymään ja ens viikolla päästään kaupungintalolle hienoon Tukholman kaupungin vaihtareille järjestämään buffettiin. Kyseisessä rakennuksessa pidetään Nobel-juhlat joka vuosi :)

Kummallisuuksia Ruotsinmaalla

Ei sitä aina uskois, että ollaan Ruotsin naapurimaa kun Suomessa on niin kovin alkeellisia jotkut asiat verrattuna tähän maahan. Voitteko kuvitella, että t-centralenissa on kauppa, jossa on kassoja, joissa ei ole myyjää ollenkaan? Kun näin ne kassat, seisoin siinä vaikka kuinka pitkään leuka tipahtaneena lattialle. Tosi pelottavia vehkeitä tollaset...siinä siis asioidaan tietokoneen kanssa. Ja sittenkin kun menet normaalille kassalle, niin siellä ei ole kassakoneita ollenkaan niillä myyjillä, vaan ne laittaa setelit johonkin, josta kone imasee ne sisäänsä, kolikoita ei anneta myyjälle ollenkaan, vaan ne tiputetaan itse erilliseen laitteeseen. Ja vaihdossa tulevat kolikot tulee samaisesta koneesta asiakkaalle. Vihanneksia ja muita ei täällä punnita ite, vaan se tehdään kassalla. Niin ja Suomessa silloin tällöin joutuu allekirjoituksen sijaan näppäilemään koneeseen pankkikortin tunnusluvun, täällä se tehdään aina.

Sitten outoa on myös se, että bussille ei huidota pysäkiltä kun halutaan sen pysähtyvän, vaan PERIAATTEESSA bussi pysähtyy aina kun pysäkillä on ihmisiä. Käytännössä oon huomannut kuinka typerä tällanen tapa on, koska aina silloin tällöin tulee väärinkäsityksiä kun kuski luulee, että pysäkiltä ei nouse bussiin ketään ja joku sieltä ihmisjoukosta oliskin halunnut kyseiseen bussiin ja näin siis missaa sen. Mä siis pidän pääni ja huidon niille aina kun bussiin haluan päästä :)

Ainiin, multa kysyttiin viime viikonloppuna, että miten mä treenaan mun hartioita/olkapäitä, että saan ne niin täydellisiksi?!! :D Olin sitten ihan yhtä suurta kysymysmerkkiä ja sain kuulla kuinka mulla on juuri täydelliset olkapäät ja jotkut jopa tosiaan treenaa saadaksensa tällaset olkapäät. Nyt mä siis löysin mun parhaan puoleni ;D

Pirita lähti eilen illalla Suomeen ja mulle tuli flash backit mun ensimmäisestä viikostani täällä ja kuinka tuskaa se sillon oli olla kaksisteen Anetten kanssa. No onneks mulla on täällä muitakin kavereita, eli huomenna taas ulos Leenan ja Rachellen kanssa.

(Kuva on Skansenilta viime viikon sunnuntaina. Olisitte nähny kuinka vaikeeta mun oli päästä ton hevosen selkään..ei kerrota kenellekään, että olen ratsastanut vaikka kuinka monta vuotta:)

Vuokraemännällämme on jakaantunut persoonallisuus

Pitkästä aikaan täällä! Pahoittelen, että nyt on tullu kirjoteltua vähän harvakseltaan. Nettiä kun ei oo kotona ja koulun koneilla ei ehdi kaikkea aina hoitamaan. No, ens kuun 10 pvä on muutto ja sitten meillä onkin langaton netti :) Niin paljon olis nyt kerrottavaa, ettei tiedä mistä alottaa...

Mulla oli jossain vaiheessa kovasti ahdistusta tästä asuntoasiasta kun aloin miettimään, että mahdettiinkohan me tehdä liian nopeita päätöksiä sen muuton suhteen. Koska nyt kun muutan nykyisestä asunnosta pois, on mun löydettävä taas asunto tammikuusta lähtien. Ahdistus siitä, että löydänkö mä sellasta, johon mulla on varaa jne. Päätin tosin, että meinaan hakea kampusalueella olevaa opiskelija-asuntoa. Se ei tietty ole millään tavalla taattua, että sellasen saa. Tästä kaikesta johtuen tuli sellanen olo, etten oliskaan halunnut muuttaa pois. Etenkin kun Anettekin alkoi näyttämään inhimillisyyden merkkejä. Viime sunnuntaina se kuitenkin taas kaato sellaset sonnat Piritan niskaan, että hyvillä mielin muutetaan pois ens kuussa ja asutaan sitten vaikka sillan alla ens vuonna. Se otti Piritan su aamupäivällä puhutteluun ja paasas sille pitkät listat siitä, kuinka me ei oteta häntä huomioon OLLENKAAN, ei siis tippaakaan, meillä ei ole omaa elämää kun me hengataan vaan kaksistaan ja hän tuntee tehneensä virheen ottaessaan meidän molemmat sinne asumaan. Että meillä kahdella on kyllä kivaa, mutta hänellä ei. Sitten me kuulemma huudetaan sunnuntai-iltaisin (???????), ettei sellanen käy päinsä, ei oo hyvä, että me Piritan kanssa mennään keittiöön samaan aikaan aina laittamaan ruokaa (ei uskalleta mennä ilman toistemme tukea sinne!) ja muutenkin meidän ei pitäisi olla niin paljon yhdessä, että hänen aikaisemmilla asukeillaan on ollut jokaisella oma elämä! Uskomatonta on se, että se jaksaa syyttää meitä kaikesta, etenkin tosta huomioonottamattomuudesta, mutta se ei nää itteänsä tässä tilanteessa ollenkaan. Se ei missään vaiheessa oo osottanu elettäkään, että se olis tajunnu esim. sen, ettei se idiootti voi tulla sanomaan meille, että nyt ruoka pitää olla valmista, koska hänelle tulee vieras ilman minkäänlaista varotusta. Se tulee miesystävänsä kanssa yöllä kotiin eikä mitenkään hiljasin äänin, ne valvoo iltasin pitkään ja me kuullaan huoneisiimme niiden metelöinnit olohuoneessa. Ja esim. tänään aamulla se tuli sanomaan, että huudettiin keittiössä. Oltiin laitettu kaheksan aikaan aamupalaa ja puhuttu aivan normaalilla äänellä. Samaan kategoriaan menee nää "sunnuntai-iltojen huutamiset", eli puhutaan normaalisti, niin kun se itekin tekee. Mehän ei tosiaan saada kasin jälkeen mennä keittiöön, mutta kyllä se siellä kokkailee.

Noi asiat se tosiaan kerto Piritalle ja sen jälkeen se halus puhua mun kanssa ja multa se kysy ainoastaan, että tiedänhän mä et jos mä aijon muuttaa, mun pitää tehdä kirjallinen irtisanominen. Mä olin vielä siinä vaiheessa hyvällä tuulella ja sanoin, että aijon muuttaa, mutta tällä hetkellä tuntuu etten kuitenkaan haluis muuttaa, niin kun sillä hetkellä tuntukin siltä. Siinä se sitten mulle hymili eikä sanonu muuta kun että odotetaan kuun loppuun ennen kun sanon itteni irti. En ymmärrä miksei se puhunu näistä meille molemmille.

Pirita kerto mulle sitten kaiken ja olin ällikällä lyöty tosta, että se rupee sanomaan kuinka meillä ei ole omia elämiä. Kysyin siltä (pelosta täristen) illalla et tarkottiko se tosiaan sitä, niin se sitten sano, että ei missään nimessä!?!? Maanantaina sillä kävi joku tyttö kattomassa sitä asuntoa ja Piritan huonetta. Olin just alottamassa syömään kun se tyttö oli tulossa ja kysyin sitten, että haluuko Anette, että syön keittiössä vai omassa huoneessani (siis koska keittiössähän ei oikeesti saa syödä, mutta ajattelin että jos ne menee kattomaan munkin huonetta). Siihen Anette sitten kun mikäkin pyhä enkeli, että "tottakai syöt siinä keittiössä, ehdottomasti!" Ei uusille potentiaalisille vuokralaisille voi tietenkään näyttää mitä siinä asunnossa asuminen oikeesti on, että pitäis syödä omassa huoneessa ja keittiössä ollaan vaan tiettyinä aikoina. Sillä ihmisellä on jakaantunu persoonallisuus, se on mielipuoli!

Viikonloppuna oltiin taas viihteellä, yllätys! Matkassa oli mun ja Piritan lisäksi Leena, Rachelle ja Simon. Andrea lähti eilen käymään Oslossa, joten se jätti viikonloppuriennot väliin. Oli tosi kivaa! Sunnuntaina mentiin Piritan kanssa Skansenille, isoon ulkoilmamuseoon. Oli TOSI hieno ja ihana paikka, suosittelen lämpimästi jokaiselle!!! (Kuvia on Myspacessa)

Oon saanut täällä ihka oman yksityisoppilaan taas kerran (ei vuotta ilman opettamista :D ) Leenalla kun on kovasti vaikeuksia ruotsin kanssa, niin opetan sille peruskielioppia, että opinnot lähtis sujumaan (siitä tulee juristi:) Maanantai-iltana käytiin Piritan kanssa kirjottamassa vuokrasopimus uudessa asunnossa ja edelleen voin sanoa, että ihana asunto, ihana kissa, ihana pariskunta ja mukavat naapurit! Tiistai-iltapäivän vietin Rachellen luona kun en jaksanu opiskella :) Se yrittää oppia ruotsia täällä yliopistolla ryhmässä, jossa on vajaa 300 muutakin ja niillä on yks ainut kurssikirja, joka on sama kun MULLA! Eli ruotsinkielinen, kielitieteellinen opas ruotsin lausumiseen. Se raukka on siis ihan pulassa. Yritin selittää sille joitain asioita (juku, että on vaikeeta vaihtaa ihan jatkuvasti ruotsin ja enkun välillä) ja oli ihanaa kun yritin saada siitä ulos ö- ja ä-äänteet. Ei auttanu muuta kun sanoa esim. "cat" ja jäädä siihen vokaaliääneen ni sitten vasta tuli selvästi oikee äänne :D Illalla käytiin syömässä Rachellen kanssa isot amerikkalaiset donitsit keskustassa ;) Donitsit ei kuulu arkiruokaan mulla onneks täällä, mutta kyllä mä silti taas pyöristyny oon :( Ajattelin alentua maksamaan uskomattoman kohtuuttoman summan yliopistoliikunnasta ja ruveta liikkumaan, ei muu auta.

Tänään illalla on keskiviikko-pubi, johon mennään tapaamaan kavereita (niitä muutamaa hassua :D) ja huomenna Pirita lähtee Suomeen häihin ja mä jään yksin tänne. Laivamatka on muuten varattu, Helsingissä ollaan kahden jenkin, yhen kanadalaisen, yhden hollantilaisen ja kahden saksalaisen kanssa 19.10.

Pitäkää huoli ittestänne!

Ärsyttää!

Ajatella, oon ollut täällä kuukauden ja oon huomannut jo niin monta asiaa, jotka on niin paljon paremmin suomessa ja Helsingin yliopistossa kun täällä!! Vaikka ruotsalaiset on saanu hyvät geenit ja suomalaisille on jätetty kaikki jämägeenit, niin tuntuu, että suomalaiset on ollu paikalla kun järkeä ja logiikkaa on jaettu! Miksi yliopistolla ei ole yliopistoruokailua, vaan uskomattomasta roskaruoasta tai mikroruoista pitää maksaa 6 euroa? Miksi Tukholman yliopistolla ei tiedotus pelaa eikä asiat hoidu aikataulussa? Miksi jotain kurssikirjaa löytyy Tukholman yliopiston kirjastosta vain yksi ainut kappale? Miksi opiskelijat pakotetaan ostamaan kurssikirjoja, vaikka ne olisi sellaisia, joilla ei tee tulevaisuudessa YHTÄÄN mitään? Ja miksi yliopistokampuksella olevasta kirjakaupasta ei löydy niitä kurssikirjoja, jotka sitten kokee hyödyllisiksi ja haluaisi ostaa?

Ens tiistaina pitäis tehdä joku typerä 5 minuutin esitelmä jostain täysin typerästä aiheesta (kuten että mitä tekisin jos voittaisin paljon rahaa) tietyn kirjan antamien raamien perusteella. No, kirjaahan ei ole kirjastossa jäljellä, joten kysyin opettajalta, että mitä teen kun kirjaa ei saa lainattua mistään, niin vastaus oli periaatteessa, että käy ostamassa. Eli suuresta budjetista täytyy laittaa osa kirjaan, joka käsittelee sitä, miten puhe pidetään... "huomioi kohdeyleisösi puheessasi, muista katsekontakti..." Musta ei tule puheenpitäjää, vaan opettaja, ja mä en halua kuluttaa rahojani kirjaan, jolla en tee mitään! Nostan hattua Helsingin yliopistolle sen toiminnasta kaikessa suhteessa! Kerrankin asiat on paremmin Suomessa kun Ruotsissa!!

Money, money, money must be funny in a rich man's world..

Terveiset sateisesta Tukholmasta. Tosi tylsät ilmat on ollut, vettä tulee vaan koko ajan ja harmaata riittää...eli just niin kun Helsingissä!

Asuntoasia pyörii edelleen pahasti mielessä, sillä muuton takia joudutaan maksamaan kahteen paikkaan vuokra ensi kuusta, joten se kaventaa budjettia aika paljon ja se ei suuri ollut alunperinkään :( En muista oonko aikasemmin paasannut Tukholman kalliudesta, mutta teen sen ainakin nyt! Siis tässä kaupungissa ei kyllä ole yhtään ainutta asiaa, joka olis halvempaa kuin Helsingissä, eikä hirveesti asioita, jotka olis edes saman hintaisia. Halvin kauppakin on Helsingin mitta-asteikolla varmaan yksi kalleimmista. Tässä juuri mietin, että jos tulee käymään Suomessa, niin pitänee tuoda ruokaa kasapäin mukanaan. Vaatteetkin voi ostaa aina sillon, kun on lomailemassa siellä ;)

Lomailun jälkeen on vaikee saada ittestään mitään kouluasioita irti. Aikaa on lukea ja tehdä, mutta voitte arvata kuinka "ahkerasti" mä olen täällä istunut kirjojen ääressä! No, luin mä tänään 1,5h kirjastossa ruotsin prosodiasta jne :) Keskiviikkona istuttiin ilta jenkkityttöjen kanssa kahvilla ja kun en jossain vaiheessa jaksanu enää keskustella, niin jäin kuuntelemaan vaan niiden puhetta. Se on kyllä kiva kuulosta, vaikka oon aina ollut sitä mieltä, että jenkkienglanti on tylsää ja brittienglanti on kaunista. On myös kivaa, kun on nyt joku, jota voin piinata mun kysymyksillä, eli että miten eri sanat lausutaan jos en oo niistä varma. Vielä kun vois tehdä saman ruotsista. Perjantaina oli tarkotus mennä pistäytymään ruotsin opiskelijoiden pippaloissa Gula Villanissa, mutta ei siellä ollu käytännössä mitään elämää, joten mentiin suoraan taas Rachellen luo porukalla etkoille. Oli kivaa! Lähettiin sitten porukalla viihteelle ja kun päästiin T-Centraleniin, tuli Andrealle huono olo ja se joutu lähtemään kotio :( Me muut jatkettiin baariin. Kotona oon tottunut olemaan baarissa pilkkuun, niin nää haluaa lähteä pois jo yheltä - outoa ja rahan tuhlausta!! Jenkeissä kuulemma baarit menee kiinni puol 2?? Täällä osa on auki viiteen! :)

Lauantaina oli tarkotus mennä shoppailemaan (kun sitä rahaa on niin paljon!), mutta oli niin uskomattoman hirvee ilma, että päästiin liikkeelle vasta illalla kun mentiin jenkkien kanssa leffaan kattomaan Shrek3. Sunnuntaina piti mennä Skansenille (ulkoilmamuseo), mutta sillonkin ilma esti :(

Täällä siis normaalia elämää! Ainiin, näillä näkymin oon tulossa Suomeen risteilylle :D Jännää viettää päivä Helsingissä! ;) Tullaan jenkkien kanssa 18.10 lähtevällä laivalla pistäytymään. Jos joku haluaa nähdä mut sillon vilaukselta (mun näkeminenhän on niin once in a lifetime -kokemus;), niin liittyköön turistiksi seuraamme. Niin ja jos tulee mieleen jotain nähtävää Helsingissä, mitä turistit haluaa nähdä, mulle saa kertoa. Oma pää on tyhjä!

Tällä viikolla ei taida olla mitään tavallisuudesta poikkeavaa...vaan opiskelua - blaah!

Ainiin, sain Rachellelta dollarin setelin! Vähäks hienoa! Dollareita näkee vaan leffassa ja peleissä, outoa, että se oli oikeeta rahaa ja että mulla on sellanen :D Se pääty mun päiväkirjan väliin ;)

ASUNTO ON MEIDÄN!

ME SAATIIN SE ASUNTO!!!! IHAN USKOMATONTA!!!! Hahhahah, mä odotan sitä hetkeä kun me sanotaan ittemme irti nykyisestä asunnosta! Mutta hei kiitos kaikille, jotka oli niin kovin avuliaita tän asuntojutun kanssa ja kyseli pitkin maita ja mantuja meille kattoa pään päälle! Tusen tack!

Se asunto on nyt siis edelleen Lidingössä, vähän eri puolella vaan kun missä nyt asutaan. Se on oikeestaan keskellä ei mitään, mutta yksi kauppa siinä on (ja ratsastuskoulu:) ja bussi menee edestä Ropsteniin kuten nytkin. Siinä on 2 kerrosta ja takapiha. Saadaan normaalisti käyttää koko asuntoa, toisella on huone ylhäällä, toisella alhaalla. Kaikki telkkarit, sterkat, keittiötavarat jne on meidän käytössä. Vierailta ei peritä mitään idioottimaista 10 euron lisämaksua nukutuista öistä ja nettikin meillä on sitten kotona! :) Että tervetuloa käymään. Muutto on sitten varmaankin viimeistään 10.10.

Uusia tuttavuuksia

Näin on päästy taas uuteen viikkoon ja elämä alkaa hymyilemään kun on bussilippu ja voin kiertää julkisilla vaikka ympyrää Tukholmassa jos haluan :D Vuokraemännän kanssa ei olla oltu enää niin "törmäyskurssilla" (kuten se itse asian ilmaisi) kun ollaan oltu melkeenpä koko ajan poissa. Ja se on tainnu itekin mennä itteensä ja miettiä omaa käyttäytymistään koska se eilen soitti meille ja ilmotti etukäteen, että sille tulee sen lapset syömään ja että se tarvitsee keittiön. Hienoa! Ei se siltikään sano, että tohon kämppään jäisin, mutta siinä nyt kestää olla kunnes parempi löytyy.

Lauantaina käytiin kattomassa tosiaan sitä toista asuntoa. Se oli jotain uskomatonta kuinka ihana se pariskunta oli ja kuinka hieno asunto niillä oli. Ne oli sellasia ihmisiä, että niiden kanssa voisin elää mennen tullen. Ne on lähdössä lokakuun alkupuolella kiertämään aasiaa ainakin kolmeksi kuukaudeksi ja tarvii asunto- ja kissavahdin. Luulen, että tehtiin niihin ihan hyvä vaikutus, mutta hakijoita oli kuulemma paljon, että saa nähdä kuinka käy. Sieltä on tosin noin 10 min pidempi koulumatka, mutta kyllä sen kestää jos saa asua normaalisti.

Lauantaina lähdettiin porukalla viihteelle. Matkassa oli mun ja Piritan lisäksi kaksi jenkkiä (Rachelle ja Andrea), yksi suomalainen (Leena) ja yksi kanadalainen (Emily), kaikki ihan mahtavia tyyppejä! On mukavaa puhua englantia ilman suurempia ongelmia, mutta toisinaan ärsyttää kun ei sitä pysty puhumaan yhtä nopeesti kun äidinkieltä (kappas!) Puhuin lauantai-illan ja sunnuntain kokonaan englantia ja siitä seuras se, että sunnuntai-iltana puolet ajatuksista tuli jo englanniksi. Mä pelkään mun ruotsin puolesta, että se jää ihan jalkoihin. Vieläkään ei oo löytynyt ruotsalaisia kavereita. Lauantaina päädyttiin johonkin ylikalliiseen paattiin (voitteko kuvitella, 14e sisäänpääsymaksu eikä kyse ollut edes erikoisillasta!), joka ei ollut edes mikään ihmeellinen paikka, tai siis 14 euron arvoinen. Kotimatka ei taaskaan sujunut suunnitelmien mukaan. En osannut yhtään kuvitella, että metron tuloon vois Tukholmassa kestää 26 min. Siin sitten istuttiin kylmissämme ja laskettiin minuutteja että ehditäänkö bussiin. Onneks ehdittiin, muuten oltais odotettu toiset puol tuntia Ropstenissä.

Sunnuntaina sivistettiin itteämme vierailemalla Rosenbergin linnassa, joka on siis yksi kuniinkaallisista linnoista (ei tosin enää käytössä). Mentiin sinne samaisella porukalla ja jenkitkin tykkäs, vaikka ei ruotsia ymmärtäneetkään :) Mulla oli jokseenkin vaikeeta pysyä perässä niissä ruotsinkielisissä selityksissä, mikä näyttää olevan ongelma aina kun on kyse jostain historiaselityksestä. Vaikka se historia mua aina niin paljon kiehtookin... (niille, jotka ei tunne mua riittävän hyvin, tuo oli ironiaa;) Linnailun jälkeen mentiin porukalla keskustaan syömään, jonka jälkeen mentiin väsyneenä kotiin möllöttämään.

Kokonaisuudessaan mukava viikonloppu ja ihanaa löytää ihmisiä, jotka on samalla aaltopituudella kun itse. Toisinaan kun tuntuu, että jotkut pitää mua ihan outona ja hulluna, niin on hyvä olla sellasten seurassa, jotka on myös yhtä outoja ja hulluja (terveiset vaan kotiin Pilville, Sonjalle, Nooralle ja Janille ;D )

Tällä viikolla pitäis varmaan alottaa se opiskelu...

Uskomatonta...

Tää asuntoasia menee ehkä jo naurettavuuden puolelle. Mua ei enää vois vähempää kiinnostaa nähdä tätä vuokraemäntää, joten teen kaikkeni, että näin myös tapahtuu. Joillekin oonkin jo kertonut näistä sen edesottamuksista (ja niistähän sais kohta jo kirjan!), mutta todettakoon, että vuokraemäntä on sitä mieltä, että kun se on kotona, me ollaan pois jaloista. Tiistaina sille tuli joku vieras eikä meillä ollu sen jälkeen asiaa keittiöön hakemaan iltapalaa. Keskiviikkona se tuli kotiin ja me oltiin tekemässä lounasta. Sille tuli joku ystävä hetken päästä ja se sanoi, että ruoan pitää olla valmis kun se vieras tulee (eli noin 10 min varotusaika), jotta me päästään pois keittiöstä. Kello 20 jälkeen ei ruokaa enää tehdä (ja ruoanlaitoksi lasketaan ilmeisesti myös esim. lämpimien voileipien tekeminen). Me siis odotetaan, että se vuokraemäntä lähtee pois että me uskalletaan mennä keittiöön tekemään ruoka ja toivotaan ettei se tule kotiin sillä välillä. Sen mielestä syömiset pitäis hoitaa omassa huoneessa, eli keittiössä ei saa syödä. Se toteskin, että sen aikasemmat asukkaat on syöny joko ulkona tai huoneessaan (laittanu ruoan tietysti keittiössä). Se ei pysty olemaan keittiössä jos me Piritan kanssa ollaan siellä ja siksi se haluaa nyt sitten ruoanlaittoajat. Itelleen se ei meinaa niitä määrätä, mutta haluaa meille sellaset. Yritin sanoa, ettei meille ensinäkään tule nälkä kellon mukaan eikä voida syödä sillon kun kello sanoo jos ei oikeesti ole nälkä. Ja toisekseen, meillä on epäsäännölliset kouluajat, joskus ollaan koko päivä vapaalla, toisinaan iltaan asti koulussa. Ei me voida lähteä klo 16 luennolta ja sanoa, että"sori, meillä alkaa nyt ruoanlaittovuoro kotona, pakko lähteä!" Mutta sitä mieltä se edelleen on, että ne ajat pitää saada. Se haluaa meijät ulos keittiöstä kun se ite on kotona tai sen pitää laittaa ruokaa, mutta sitten se ei kerro meille siitä. Esim. just keskiviikkona kun oltiin laittamassa ruokaa, niin 10 min etukäteen saatiin tietää, että hänen pitää päästä siihen. Kaikenkaikkiaan se haluaa olla niin kun meitä ei oliskaan ja mä en kestä asua siellä yhtään ylimäärästä. Kyllä mä tiedän, että pitää ottaa muut huomioon, mutta mun mielestä yhteiset pelisäännöt olis reilua olla. Se tuntuu nyt kaikelta muulta paitsi kodilta. Sitten kun se oli ns. häätäny meijät keittiöstä keskiviikkona ja istuttiin mun huoneessa juttelemassa ja pohtimassa tätä tilannetta, niin se tuli sinne sanomaan, että hän ei pidä siitä, että mä sitten istutaan yhdessä ja puhutaan sontaa hänestä.

Keskiviikon jälkeen mä en oo sanonu sille sanaakaan ja rukoilen, että se lähtee koko viikonlopuksi kauas pois. Eilen ehdittiin onneksi tekemään ruoka ennen kun se tuli kotiin, mentiin huoneeseen syömään ja istuttiin siellä kunnes mentiin nukkumaan. Iltapalaa ei syöty, koska kasin jälkeen ei saa mennä keittiöön ja ennen kasia se verho oli vedettynä eteen. Se sanoi keskiviikkona sen paasauspuheessaan, että me tykätään nähtävästi tehdä paljon ruokaa ja se mitä se oli nähny siihen mennessä oli, että me tehtiin maanantaina iltapala, tiistaina ei syöty kotona mitään (ja olin koko päivän koulussa) ja keskiviikkona Pirita laitto aamupäivästä uuniperunoita sillä välin kun se ite oli poissa (mutta kuten todettu, tuli sitten kesken kaiken kotiin). Ja sitten se sano, että hänestä tuntuu että me ollaan oltu koko ajan törmäyskurssilla ton
keittiön kanssa. Mä en viitsi sanoin ilmaista kyllä mitä mä siitä ihmisestä tällä hetkellä ajattelen!

Keskiviikkona kun oltiin poissa, se oli raahannut kaksi massiivista kirjahyllyä olohuoneensa suojaksi, että kun me kävellään kaksi metriä ns. olohuonetta pitkin keittiöön, niin me ei nähdä olohuoneeseen. No, tehkööt vaikka minkälaisia remontteja siellä, mitä enemmän se näkee vaivaa neuroosinsa takia, sen mielyttävämpi on sanoa lopulta ittensä irti ;) Kyllä se vois vähän mennä itteensä ja miettiä, että kannattaako sen asukkaita ottaa jos kerta niiden ruoanlaitto aiheuttaa sille niin uskomattomasti ahdistusta.

Ainiin, se painotti mulle sillon ekalla viikolla, että koskaan ei saa lähteä keittiöstä kun tekee ruokaa, ettei vaan mikään syty palamaan, niinpä me ollaan niin tehty. Sillon kun Pirita teki niitä uuniperunoita niin istuttiin sitten siinä odottamassa niiden valmistumista ja vahdittiin ettei mitään käy kun uuni on päällä, niin se sano, että ei siinä sillon tarvitse istua. Joo...

Huomenna lauantaina saadaan bussiliput ja rajaton liikkuminen!! Ette usko kuinka sitä on odotettu!!! Viikonloppuna mennään näillä näkymin kattomaan jotain kuninkaanlinnaa jossain (ei siis tää keskustan linna!), keskustaan kiertelemään ja la iltana viihteelle. Huomenna aamupäivästä mennään kattomaan yhtä asuntoa. Toivottavasti me saatais se!!!!